torstai 18. huhtikuuta 2013

Hillittömät hiilarit ja liian korkea rima.

Joulun jälkeen päiväjärjestyksestä poishoidetut vatsanvääntämiset ovat palanneet. Siirryin tammikuun alulla laktoosittomaksi, ensin kokonaan ja sitten mahan rauhoituttua olen pyrkinyt käyttämään ainakin vähälaktoosisia tuotteita - satunnainen tavallisenkaan maidon käyttö ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Nyt mahaa vääntää taas lähes päivittäin vaikka olisinkin tietoisesti valinnut kaiken laktoosittomana. Olisin melkein valmis veikkaamaan ettei vatsani kestä enää kaikkea viljaa niinkuin ennen tai sitten tämä liittyy laihdutuksen myötä melko vähähiilariseksi muuttuneeseen ruokavalioon. Eilen söin makaroonilaatikkoa ja tänä aamuna väänti taas niin kipeästi hetken etten tiennyt miten päin olisin - vessaravitkin alkoivat samaan syssyyn. Söin äsken samaa lootaa ja nyt kipu alkoi vatsanpohjassa heti. Tähän liittyy myös usein sellainen paineentuntu vatsassa ja joskus vatsa turpoaa ihan potkupalloksi, mutta rauhoittuu närästyslääkkeellä monesti. Onko kroppa vain niin tottunut vähempiin hiilareihin ettei enää ota niitä vastaan? Toisaalta suklaa tai karkit ei aiheuta vatsanpuruja. Liitän pahimman kivun jollain tapaa runsaaseen määrään valkoista leipää ja makarooniin. Vehnäallergiaako? Jos tämä ei ala laktoosittomuuden tarkkailulla loppumaan niin pitänee seuraavaksi koittaa karsia enimmät vehnät pois ruokavaliosta ja katsoa minkälaisen tuloksen se antaa.

Ja sitten siihen korkean riman osuuteen. En tiedä olenko lopullisesti menettänyt järkeni, kun keksin aina vain uusia ja uusia tsempityksiä. Miehen kanssa on se parihaaste käynnissä ja sen tavoitehan minulla oli 91,9 kiloa ja päättymispäivä 18.5. Eilen keksittiin salikaverin kanssa, että molempien paino on 1.6. -3 kiloa ja siitä alempaan lähimpään tasakiloon. Siis minun tavoitteeni on 1.6. 90 kiloa. Pitäisiköhän sitä joskus keskittyä elämään ihan ilman näitä tsemppijaksoja ettei mene maku koko projektista. Muutenkin olen alkanut pohtimaan tavoitettani. -20 kiloa nykyisestä tuntuu aika hurjalle huomioonottaen ruumiinrakenteeni, en ole varmaan täysikasvuisena painanut koskaan alle 75 kiloa ja silti olin joskus aika kuikelo. Pitänee vaikka kymmenen kilon päässä jäädä vähän tarkastelemaan millaiseksi kroppa on muodostunut ja sitten miettiä taktiikkaa ja tavoitteita uudelleen. En kuitenkaan ota pulttia näistä, tavoitteethan luodaan vain omaa päätä ja motivointia varten, tähän vain olisi niin pirun helppoa jäädä koukkuun. Pelkäänkin muuttuvani hirveäksi natsiksi tavoitteeseen päästyäni, en varmaan anna itselleni lupaa syödä enää mitään ettei paino vain nouse. Miten näiden asioiden kanssa voi elää tasapainossa jos on pakko sressata ja suorittaa ja vähän lisää stressata?

2 kommenttia:

  1. Heissan!
    Tulinpa pyörähtämään toista kertaa blogissasi ja piti heti jättää kommenttia kun toi aihe on mullekin niin läheinen.
    Eli vatsa... Mä olen kokeillut kaikenlaisia rajoitusdieettejä, joilla olen yrittänyt päästä vatsaoireideni jäljille. Olen ollut maidottomalla, gluteenittomalla ja vähähiilarisella (ja välillä kaikilla niillä samaan aikaan) mutta ainoa minkä olen varmasti voinut todeta aiheuttavan vatsaoireita on laktoosi. Muita ruokia, joista vatsani ei yleensä pidä ovat hiilihapolliset juomat, herneet ja ruisleipä, mutta aina nekään eivät aiheuta vaivoja. Olen pitänyt ruokapäiväkirjoja ja epäillyt vaikka mitä lisäainetta, mutta omat taitoni eivät ole riittäneet minkään yksittäisen ainesosan syyllistämiseen. Uuden ruokavalion alussa mulla on monesti ollut muutaman päivän tosi hyvä olo (varmaan se kuuluisa lumevaikutus) mutta aina se on hävinnyt. Yleensä muutos on kuitenkin vaikeaa. Joka kerta kun muutan ruokatottumuksiani (tietoisesti tai tiedostamatta) parempaan tai huonompaan niin aina menee muutama viikko että vatsa tottuu.
    Epäilen siis että mulla on ärtyvä suoli, joka suuttuu milloin mistäkin, ja johon stressillä ja tunteilla on suuri vaikutus. Joskus voin syödä vaikka kokonaisen ruisleivän ja pullon limsaa, eikä tule mitään oireita, kun taas toisena päivänä ruisleivän vilkaisukin aiheuttaa kauheat vatsanväänteet...

    Halusin siis vain kertoa että tällainenkin mahdollisuus on olemassa. Olishan se kiva tietää tarkkaan mitkä ruoat aiheuttaa ongelmia, jotta voi niitä välttää, mutta aina ei löydy vain yhtä selkeää syyllistä. Uutta ruokavaliota kannattaa siis kokeilla useamman viikon ajan ennen kuin voi oikeasti sanoa sopiiko se sinulle. (tämä siis jos oireet ovat suht mietoja kuten mulla. muussa tapauksessa ei kannata mua kuunnella :)
    Mutta tsemppiä sun projekteihin! Innostaa varmaan ihan eri lailla laihduttaa kun on kohtalotovereita/tukijoukkoja ympärillä!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun jätit kommentit, kohtalotoveri! :)

    Ei mulla onneksi ole mitään ylitsepääsemättömiä kipuja tai jatkuvaa mahavaivaa. Ärsyttävää ja häiritsevää porlotusta ja kipristelyä satunnaisesti. Ehkä stressilläkin voisi olla osuutta asiaan. Muistan muinoin eräässä työpaikassani olleeni kunnon stressimaha, huonoina päivinä tuli sellaisia äkkilähtöjä vessaan ettei ollut varaa jäädä odottelemaan. Nytkin miellän ehkä kivut niille ajoille jolloin on kiireisempää ja tulee sressattua kodin siisteydestä ja muista menoista ja jatkuvista autojen remonteista ja ja ja...

    Pitää siis ehkä ensimmäisenä tarkastella sitä laktoosipuolta taas uudelleen ja koittaa ottaa muuten vaan vähän löysempi pipo käyttöön ja katsoa mitä tuloksia se tuottaisi :D Tämä aamu tuntuu ainakin vielä hyvälle, mutten olekkaan syönyt viljaa ollenkaan. Seurataan tilannetta.

    VastaaPoista