sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kiire ja väsymys.

Voi elämä, mikä vauhti on ollut päällä töitten alkamisesta saakka. Jos pakka töiden ja kotiarjen pyörittämisen välillä ole vielä tarpeeksi sekaisin niin pudotetaan sitten vielä vaikka painoa pikkaisen. Jos settiin lyödään vielä yksi turha arkipyhä, taaperon synttärit, äitienpäivä ja avon-konsultin erinäiset purkkiorgiat, niin tämähän on hirveän hauskaa ja helppoa elämää. Olen aivan mielettömän kiitollinen tulevasta NORMAALISTA ARKIVIIKOSTA ilman erinäisiä kotkotuksia ja kissanristiäisiä. Henkihän tässä menisi jos sama ralli jatkuisi.

Paluu työelämään oli pelkän työn osalta ajatellen melko leppoisa. Tuttu paikka ja tutut naamat. Työtehtävät ja -kohteet muistuvat myös mieleen pikemmin kuin uskoisikaan. Uusia lihaksia kyllä tuntuu taas löytyvän ihan urakalla - tai siis on kai nämä olleet viime syksynä vielä olemassa. Roskakepin "liipasimen" painaminen useita satoja kertoja päivässä, jätesäkin kantaminen koko ajan toisen käden varassa (sama homma kuin haravoidessa, osaan tehdä tätä vain toisin päin) ottavat passelisti käsien lihaksiin vaikkeivat sinänsä raskaita hommia olekkaan. Kävelyä tulee päivässä kilometrikaupalla tai jos ei kävellä, niin sitten kiivetään todella useita kertoja auton koppiin ja kopista pois. Suurin yllätys oli kuitenkin lehtipuhallus ja sen tuomat lihassäryt, tätä kuitenkin tuli tehtyä syksyllä päiviä putkeen. 15 kiloinen möykky selässä alkaa painaa yllättävän paljon useamman tunnin jälkeen huomioonottaen, että sitä käytettäessä myös kädet tekevät edestakaista liikettä halliten putkea ja yläkroppa tekee kiertoliikettä lähes koko puhalluksen ajan. Perjantainen koko päivän puhallus sai selän sivut, uuman ja kädet aikalailla käytetyn tuntuisiksi. Sehän tarkoittaa kyytiä jenkkiksille, eiks je?

Ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa keväisestä huolestani huolimatta. Syön aamulla kotona aamupalan - tarpeeksi hyvin nälkää pitävän, kahvitauon tienoilla tarvittaessa mehukeittoa tai välipalapatukkaa ja kahvilassa pelkkää kahvia, lounaalla salaatin tai normiruoan kasvislisukkeilla ja raejuustolla ja iltapäiväkahvilla pelkän kahvin tai tarvittaessa kylkeen jotain aamukahviltakin tuttua juttua. Kotona onkin jo sudennälkä, mutta onneksi jääkaapissa on aina jotain ruoaksi kelpaavaa. Uskoisin näillä eväillä kilojen pysyvän kurissa, kun vain muistan syödä tarpeeksi. Jos alkaa epäilyttää niin pitää käytellä kiloklubia vähän kalorilaskennan tarkastamiseen. Kahvitaukokäytäntö on tällaisenaan mitä mainioin, pysyy eukko "ohuena" ja lompakko "paksuna", kun ei tartu joka kahvilla sämpylään kiinni.

Parihaaste alkaa lähestyä loppuaan ja eräs on unohtanut päivitellä tänne taas tuloksia. Jotain taisi jäädä välissä punnitsemattakin, mutta eipä se ole niin justiinsa. Nyt kuitenkin parihaasteen tulokset torstai-aamulta ovat nähtävillä aihetta koskevassa postauksessa.

Tämä puolitoista viikkoa putkeen touhottanut äiti-vaimoke-viheraluetyöläinen-laihduttaja poistuu vuoteeseensa ja toivoo ettei ensi viikolla jatkuisi enää sama hektisyys. Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja muille hyvää sunnuntain loppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti