sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Painavaa asiaa.

Ihan ensimmäisenä olen nyt suorittanut lupaamani paritsemppihaasteen päivityksen, tästä sinne!! Sehän meni ihan vallan hienosti mun osalta. Miehen nyt ei ollut mikään pakkokaan laihtua, mutta pakko oli pitää mut kasassa; hyvin hoiti hommansa!

eilen tulin lopultakin kotiin työretkeltäni ja epähuomiossa suoritetun minipaaston jälkeen paino oli 88,4 kiloa päivällä. Se nyt kuitenkin on vain silmänlumetta kun on seurausta lähes vuorokauden syömättömyydestä. Eilen käytiin kesäpäivän kunniaksi pitsalla ja jäätelöllä, mutta juuri muuta en sitten syönytkään. Tänä aamuna vaaka näytti 89,5 kiloa. En tiedä miten totuudenmukainen lukema tuokaan on, kun pitsa kuitenkin turvottaa varmaan jonkin verran. Olen kuitenkin ikionnellinen, että olen lopultakin selättänyt sen 90 kilon maagisen rajan, tähän en ole pystynyt aiemmilla yrityksillä. Näin "vähän" en ole painanut neljään vuoteen. Vyötärökin on pitkälti alle sadan sentin - 95,5cm - ja tällaisistakin lukemista on ihan liian pitkä aika!

Nythän täällä tilanteet kuitenkin taas keikahtivat päälaelleen, kun tuossa parisen viikkoa sitten tein positiivisen raskaustestin. Iiik ja ihanaa!! En ole vielä suostunut sisäistämään asiaa, kun ensiultra on vasta parin viikon päästä ja näin ollen mikä vain on mahdollista. Tunteet ovat muutenkin hirvittävän sekavat asian suhteen, pelottaa ja ihastuttaa. Kai sitä ihmiset ovat ennenkin pärjänneet kahden mukulan kanssa muistaakseni, joten ei tämän mitään uutta tämän auringon alla pitäisi olla. Olin taas juuri ehtinyt suunnitella elämäni seuraavan vuoden pakkaan ja sitten kohtalo puuttuikin peliin ja levitti kasaamani pakan ihan kertahujauksella. Kuitenkin kun asiaa miettii järjellä, niin nythän on juuri optimaalinen aika murjaista toinen ipana, olen kuitenkin jo kolmikymppisenä saanut nuoremmankin 2,5 vuotiaaksi ja voin sitten jatkaa taas oman elämäni suunnan etsimistä. Tällä ikäerolla lapsista on vielä seuraa toisilleen, kun väliin jää reilut 2,5 vuotta. Olen juuri saanut painon hivenen alemmaksi kuin edellisen raskauden alussa, joten tässä kelpaa taas ruveta masua kasvattamaan - ei kuitenkaan tarkoita, että antaisin tällä kierroksella itseeni kertyä 25 lisäkiloa. Nykyinen työ päättyy sopivasti marraskuun alulla, kun LA olisi joskus tammikuun lopulla. Saa nähdä mikä työnkuvakseni muodostuu loppusyksystä vai ylettääkö lehtipuhallin ympärilleni ihan normaalisti. Kuulostan hirveän kylmälle ja järkeilevälle tämän asian auhteen, mutta se tunneryöppy odottanee onnistuneen ultran jälkimausteena, en halua tippua kovin korkealta jos jokin onkin vialla.

Nyt kiidän viettämään ihanan aurinkoista sunnuntaita pihatöiden ja perheen parissa rusketusraitoja tasoitellen. Kädet on kuin murjaanilla ja muu kroppa kuin paistamaton kanankoipi. Hassun näköistä. Hyvää sunnuntaita kaikille ja iloista sitä ihan oikeaa kesää vaikka keleistä onkin jo saatu nauttia!

3 kommenttia:

  1. Oi onnea sekä plussasta että kasikympistä! :) Ja itse nyt 3,5kk ollut kahden lapsen äiti, eikä tämä ole vastannut pelkojani :)

    VastaaPoista
  2. Hurjan paljon onnea! Sulla on paljon aihetta onneen, pieni taimi ja maaginen raja ylitetty! Wau! Tsemppiä kovasti, hyvin se menee :)

    VastaaPoista