maanantai 5. elokuuta 2013

Lyhyt riemu ja odotuksen tuskaa.

No, kuten jo arvelinkin, 85kiloa ei ollut pitkä ilo. Tervetuloa raskausummetus, tervemenoa pienet lukemat vaa'alla. Saatana. Josko se pienelle tsemppauksella sieltä vielä löytyisi kertaalleen ennen kuin alkaa nousemaan kunnolla tuo paino...? Sitten voinkin heittää tuolla vaakalla jotain suohirviötä ja alkaa totuttelemaan ajatukseen, että paino tulee nousemaan jossain määrin melkeimpä väkisin. Jokin kipurajahan se siihenkin on itselleen asetettava, kunhan nyt näkee kykeneekö töitään tekemään vai meneekö saikkuiluksi.

Nythän pitäisi tietysti iloita raskaudestaan ja pyöristyvästä vartalostaan, mutta en vain pysty, vielä. Tällä hetkellä näytän vain ja ainostaan vatsan kohdalta lihoneelle ja turvonneelle muodottomalle teletapille tai muumimammalle. Muu kroppa on ikäänkuin pienentynyt ja vatsa sen kuin olla löllöttää tuossa missä ennenkin, on se muuttunut vähän erilaiseksi, kun itiö sitä työntää edeltään ulos- ja ylöspäin. Tällä hetkellä enimmäkseen vain ällöttää, kun sitä on näin "läskistynyt". Onneksi ei tarvitse odottaa useitakaan viikkoja, että pääsen esittelemään sellaista vauvamahan näköistä kumpua. Ostin jo muutamat mammafarkutkin jemmaan, kun kaikki, siis KAIKKI, housut tuntuvat epämiellyttäviltä ja epäsopivilta ja ties miltä muulta.

Liikunta on edelleen työ- ja kotikiireiden vuoksi aivan yhtä huonoissa kantimissa kuin ennenkin ja syömistäkin pitäisi harjoitella uudelleen. Joka toinen viikko olen lähes täysin ruokahaluton ja joka toinen viikko tuntuu siltä, että voisin alkaa syömään kanssaeläjien ruumiinosia jos olen ollut pari-kolme tuntia ilman ravintoa. Jos tätä saisi vähän tasattua niin olisi varmaan ihan hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti