torstai 12. syyskuuta 2013

"Kuinka kuluu multa maanantai..."

Ja kaikki ne muut päivät? Alkaa olemaan lukkoonlyötyä, että mamma on nyt lopputyösuhteen ajan saikulla päävaivojen takia. Parasta se on näin, ainakin jos psykologi ja lääkärikin sen toteavat. Ei tähän konkurssiin kannata sitä työuupumusta lähteä enää uudestaan härkkäämään mukaan. En vain ymmärrä miten kulutan aikani tulevien neljän kuukauden ajan. Lukemishalut ovat kadonneet, ristikoista en pidä ja neuloa en osaa. Askartelukaan ei oikein ole mun juttu ja feississakaan ei oikein koko päiväänsä saa kulumaan mitenkään. Voi iskeä jossain välissä vähän tylsä elämä. Onneksi on olemassa kavereita pitkin lähiseutuja, sellaisiakin jotka eivät käy työssä. Ja ainahan voin ottaa pikamatkan vanhempien tilalle vaikka pihanharavointiin. Sitä ennen tosin pitäisi varmaan nylkätä oma pihamaansa.

Eilinen lääkärintutkimus soi minulle aikamoisen mielenrauhan. Kysymyksessä oli siis sisätutkimus sen varalta ettei kohdunsuulla olisi tapahtunut muutoksia. Ei ole, vaikka epäilinkin sitä kovasti. Eli normaali elämä, here i come. Mikään ei estä minua lenkkeilemästä tai vähän rehkimästä pihahommissa. Voisinkin kohta lähteä asentelemaan pihaa talviteloille, on jäänyt vähän hommat kesken tuolla pihoilla, kun on kesä ja syksy ollut sellaista myllerrystä ja väsymystä.

Rakenneultrassa kaikki oli mainiosti, terveenoloinen oletetusti tyttöpuolinen otus siellä pisti hanttiin päänmittoja otettaessa. Kaikki mitat täsmäsivät, la voisi olla oikeasti vaikka hivenen aiemminkin muttei sitä kuitenkaan lähdetty muuttamaan parin päivän vuoksi. Rauhallinen yksilö ainakin eilisen rankan päivän päätteeksi masussa tuntui olevan, mutta aikamoinen jääräpää, kun porautui vain piilompaan mitä hanakammin päätä koitettiin kuvata. Tämän perheen naisten remmiin soveltuva siis, on isi hädissään tällä menolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti