torstai 5. syyskuuta 2013

Lomalla.

Lääkärin määräyksestä ensihätään 2,5 viikkoa sairauslomaa ja mielenterveyspuolelle juttelemaan. Siellä sitten katsotaan olenko kykenevä töihin vielä loppusyksystä tai tarvitsenko lääkitystä. Oman lääkärini ja minun mielestäni lääkitys lienee aiheeton, mutta eihän sillekkään mitään mahda jos mlt-puolen apulaisylilääkäri sen katsoo parhaaksi minulle. Nyt jo helpottaa hiukan, kun tietää, että työstressin saa hetkeksi nakata mielestään ja opetella vain elämään niinkuin muutkin normaalit kuolevaiset; siis syömään ja nukkumaan kuten ihmiset. Kuten arvelinkin ja neuvolassakin oli sanottu, painon ei olisi enää suotava laskea näin hallitsemattomasti kuin tähän asti. Pakkosyöttö päälle, lepoa ja mieleistä puuhaa kehiin. Näillä ohjeilla parempia päiviä kohti. Jos ensin saisin enimmän kuvotuksen katoamaan, niin sitten voisin koettaa ottaa kiloklubin ohjenuorat avuksi, että syöminen pysyisi riittävänä ja samalla edes sinnepäin järkiperäisenä.

2 kommenttia:

  1. Eli luvan kanssa relaamaan. Kuulostaa hyvälle, mutta tiedän omastakin kokemuksesta, ettei se aina ole ollenkaan niin helppoa. Pienillä askelilla eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Mulla tuntuu olevan joku pakkomielteinen tarve korvata työnpuuttumisen tuoma tyhjiö jollain aivan muulla kuin levolla. Pakko varmaan opetella ihan oikeastikkin se tila jossa en tee mitään. Tuskimpa tähän tilanteeseen auttaa jos työn sijasta alan stressaamaan kaikesta mikä kotona on tekemättä ja mitä pitäisi hoitaa jajaja... Kyllä mä opin vielä.

    VastaaPoista