tiistai 29. lokakuuta 2013

Hormonit, ne hormonit.

Kolmas raskauskolmannes saapuikin luokseni oikealla henkisellä rytinällä. Pienikin mielenpahoittaminen itkettää, kaikki vähän ärsyttää, rakkaus tulee hirveissä puuskissa jotka oikein pyörryttävät. Viime yö meni taas valvoessa ja murehtiessa. Niveliä särkee, kun liitoksia löystyttävä hormoni tekee töitään ilmeisesti vähän muuallakin kuin lationseudulla.

Huhhh. Mitähän tästä loppuajasta oikein tulee jos nyt jo tunteet ovat silkkaa mylläkkää ja väsymystaso huikea. Vähemmästäkin tulen olemaan kiukukas, kun koko ajan kolottaa johonkin, jos muualle ei koske niin päätä kyllä muistaa särkeä jatkuvasti.

Viikonloppuna koetin kävellä pitkästä aikaa, eipä tullut mitään. Olen hitaampi kuin 100v mummo, kun mahan sivuja vetelee niin vietävästi ja kipeästi. Ruokahalu on kyllä ennallaan eli olenkohan kohta syöttösian kokoinen?

Sori, tuli valitusvirsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti