perjantai 8. marraskuuta 2013

Jokainen lause jää ke...

..sken. Näin laulaa Maj Karman Kauniit Kuvat. Siis aivan uskomaton raskausdementia päällä. En muista mitään viimeisestä kahdesta viikosta, lauseet todellakin jäävät kesken, jätän tavaroita kaikkialle ja unohtelen hoitaa asioita, en osaa edes kirjoittaa näppäimistöllä sujuvasti normaaleja lauseita, kun ajatus katoaa kesken kirjoittelun. Ihan kauheaa, kun on ihan toistaitoinen.

Muuten on mennyt ihan mukavasti, kivut ovat ehkä hivenen hellittäneet pahimmista hetkistä, mutta kyllä vaan vieläkin jaksaa lanteiden seudulle koskea jatkuvasti. Eilen sain jopa itseni pienen pienelle kävelylle kylälle eikä hitaan tahdin ansiosta alkanut vatsaakaan kiristämään/vihlomaan. Olipa ihanaa kävellä, pitäiskö ottaa ihan tavaksi? Olen vain lehmääntynyt tänne sisätiloihin vähän liian antaumuksella, tulisi varmaan enemmän käveltyä kaverin kanssa, mutta meinaa nuo vierailijat olla aika harvassa täällä metsässä.

Mies voisi taas tuon vaa'an nakata johonkin piiloon, kun on mennyt puntarointi joka-aamuiseksi. Paino on nyt pari päivää ollut koholla, kun olen myöhäksi venyneellä iltaruoalla mussuttanut pitkästä aikaa riisiä. Rakas kroppa, kun sä olet niin herkkä turvotukselle, johtui se sitten mistä tahansa.

Otin lääkärin ohjeistuksesta vaarin ja pidän sokerimittauspäivän vaikkapa kerran viikkoon. Ei kai se huonoakaan tee ja tuleepa mittariakin käytettyä. Tämän aamun paastoarvo oli 4.6, eli ei näyttäisi kimpoilevan kaikista arveluista huolimatta.

Sikahyvänä ideana keksin tänään, että pers ei puudu koneella ollessa kun nappaa koneen syliin ja siirtyy sohvalle. Pitää alkaa kirjoittelemaan Avonin purkkilaskut, niin parempi, että pers kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti