perjantai 13. joulukuuta 2013

33+2 ja helvetillinen väsymyksen, närästyksen ja kiukutuksen kurimus.

Ei kiinnosta! En jaksa! Ei huvita! Ja puglutkin on suussa! Saatana.

Nyt varmaan pitäis vain malttaa nukkua ja kölliä, mutta mitenkähän sekään on mahdollista tuon tiiti-ipanan kanssa joka käyttää minua trampoliinina heti tilaisuuden tullen. Sitäpaitsi pitkällään ollessa se närästys pahenee merkittävästi ja kurkun valtaa sellainen kylmä tunne. Hirveästi olisi tekemättömiä asioita. Pitäisi koko ajan siivota, laittaa ruokaa, paketoida (tätä ei luojan kiitos voi edes tehdä taaperon läsnäollessa), pestä, lenkkeillä, touhuta ja tussuttaa. Empä viitsi. Kiukuttaakin niin saamaristi kaikki. Muistelen tunnistavani tämän tunteen esikoisen odotusajoilta, mutta en yhtään muista tuliko se jotenkin tiestyssä vaiheessa ennen synnytystä ja seurasiko tätä vielä joku puhdikkaampi kausi. Toivotaan, vielä olisi tekemättömiä asioita vaikka millä mitalla, siis sellaisia ihan oikeita ja tarpeellisiakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti