sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Helpotus.

Sitä huomaa milloin alkaa olemaan liikaa asiaa mielenpäällä ja to-do-listalla. Aivot ovat piipuuttaneet ihan urakalla viimeiset pari viikkoa, kun olen yrittänyt suorittaa kaikkea kerralla. Totta kai ristiäisjärjestelyjen ohessa on pakko alkaa pitämään oikein tiukkaa laihislinjaa, koittaa pitää yllä sosiaalista elämää, siivota lasten vaatekaapit ja tehdä yksinkertaisesti KAIKKI asiat alta pois yhtä aikaa. Olen ollut ihan höntti tehdessäni asioita päällekkäin ja limittäin ja lomittain, kuljetan tavaran puoleen väliin, soitan tärkeän puhelun, laitan pyykit pyörimään ja ne jäävätkin sitten koneeseen hautumaan, sitten ehkä tuurillaan kuljetan sitä ensimmäistä tavarakasaa taas jonkun metrin kunnes keksinkin lähteä lasten kanssa pihalle ja lenkille ja soitan sieltäkin jonkun tärkeän puhelun. Sisälle tultuani hoidan lapsia tuskaillen jatkuvasti niitä tekemättömiä töitä ja se ensimmäinen tavarakasakin on tuossa vielä puolimatkassa. Tämä on kyllä muutenkin melko normaalia minua, mutta nyt vielä väsyneenä ja stressaantuneena tätä oli havaittavissa normaalia enemmän.

Eilen juhlittiin tytön ristiäiset, joten nyt on lupa höllätä. Juhlatkin olivat tosi meidänoloista sutinaa ja säpinää lähtien siitä, että kastetilaisuuden aikana ehti tippumaan tutti, pukluriepu, raamattu, esikoinen juoksi ravia edestakaisin tilan käytävässä ja minulta meinasi pettää pokka. Koko juhlan ajan pörräsin pöydästä toiseen emännöimässä ja höpöttämässä, milloin kukakin tuli kysymään jotain ja sitten mentiin taas etsimään tavaraa X tai toimittamaan asiaa Y. Mutta hyvät oli juhlat ja olen kiitollinen siitä, että ne on nyt läpikäyty, yksi iso stressinaihe vähemmän, tästä on hyvä jatkaa. Josko nyt alkaisi pääkin toimimaan taas paremmin. Kuopusta kutsun tästä eteenpäin blogissa nimellä O.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti