maanantai 8. syyskuuta 2014

8,5.

"Jaksaiskohan lähtee vähän lenkille?"

Jaksoin. Vähän isommallekkin. Jos joku postaus sitten hehkutin 3,5km hölköttelyä, niin nyt on takana 8,5 kilometriä yhtäjaksoista hölkkää. Väsynyt, mutta todella onnellinen fiilis!

Tuli elävästi mieleen ne yläasteen herjaukset, kun en jaksanut jotain 1,5km puruskia ympäri. Ja ne hetket, kun minua on sanottu läskiksi. Ja ne, kun arvellaan ison ihmisen kunnon olevan automaattisesti huono tai liikunnan olevan muuten vaan laihiksien yksinoikeus.

Oksennus kurkussa painaen, räkä poskella, huohottaen ja kiroillen tein lenkkini ja nyt tiedän mikä se liikunnasta johtuva endorfiiniryöppy on. Itkettää.

Juuri nyt olen oman elämäni sankari! Näitä hetkiä tarvitaan.

Terkkuja vaan kaikille - Uskokaa itseenne ja vaikka ette uskoisikaan, niin koittakaa silti - voitte yllättyä.

1 kommentti:

  1. Jee! Hyvä tyttö!

    Minäkin voitin itseni, kävelin tänään vajaan kilometrin hiiiitaasti, mutta varmasti :)

    VastaaPoista