perjantai 23. tammikuuta 2015

Portaat.

Joulukilojen selätys käynnistyi mitä mainioimmin tuolla portaittain opeteltavalla elämäntaparemontilla. Kuten arvelinkin kaksi noista oli hulvattoman helppoja ja jo useita päivä sitten nujerrettu. Meininkihän oli se, että kaksi pitää olla hallussa ja sitten keksitään uudet opeteltavat. Tuntuu todella hyvälle systeemille. Tällainen suuruudenhullu kuin minä olisi mielellään hanskaamassa kerralla koko pakan, mutta lapsikin tietää ettei se niin onnistu - ainakaan minulta.

1. Sokerikoukku purettu!! Tää oli iisiä, olenhan muutenkin elänyt viimeisen vuoden vain erikoistilannepullalla ja todellakin harvoilla karkeilla tai suklailla. Suklakipot ja marmeladit meni kaappiin, sieltä ei ahne mussuttaja ole niitä muistanut hamuta.

2. Hajakaljat/turha juopottelu minimoitu!! Ihan rauhassa saavat köllötellä noi jemmaan jäänet sidut tuolla jääkaapissa seuraavaan juhlakertaan.  Ei tee edes mieli. Joululomalla kaikessa rentoudessa oli vain niin helppo ottaa saunasidukka tai lähteä tyttöjen kanssa juhlimaan hetken mielijohteesta. Se on loppu ny! En kuitenkaan aio koko juhlimista lopettaa tietenkään, mutta näitä on mietittävä aina vähän etukäteen.

Kolmas porras eli liikunnan lisääminen onkin ollut ajankäytöllisesti hankalampi nakki toteutettavaksi. Ei ehdi... Muka. Kai sitä jossakin välissä ehtisi jos olisi tarpeeksi hinkua. Tämä saakin siirtyä seuraavaan kolmiportaaseen ensimmäiseksi muistuttamaan. Onneksi päivät pitenevät ja kevät tekee tuloaan, niin intoakin voisi jostain löytää lisää. Uudet portaat näyttävät tältä.

1. Lisää likuntaa ja liikunnaniloa! Lähde, liiku ja nauti. Ylös, ulos ja lenkille. Mene, näe, tiedä. Mitä muuta voin sanoa. Liikkuja minussa ei ole täysin kuollut, mutta talvihorros tuntuu olevan syvääkin syvempi. Vaatii aikaa ja itsekuria, mutta niitäkin on varmaan vähän kaiveltava.

2. Ateriarytmi. Siinä joulukiireitten ja sokerikoukun selättämisen ohella opettelin mussuttamaan ihan milloin sattuu. Jouluna tuli närpittyä koko ajan jotakin, ihania kinkkuvoileipiä ja lohiviipaleita, torttuja ja pasteijoita, ja tämä kaikki vielä oikeitten runsaitten aterioitten lisäksi! Sokerin siirryttyä unholaan, alkoi iltaravit jääkaapille. Jos lounas on päivän viimeinen ateria, niin kivahan se on mussuttaa pitkin iltaa jotakin. Ei näin.. Vaan näin. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Tai edes aamupala, lounas, aikaistettu päivällinen ja iltapala tai välipala ja viivytetty päivällinen. Pyrkimys on siis ravita itseään edes neljä kertaa päivässä, eikä niiden aterioiden ulkopuolella mussuteta mitään joutopaloja - ei ruoanlaittoruokaa, ei irtojuustoja leipää tehdessä, ei päivällisen väliinjäätyä mikrovoileipien sarjaa.. Nyt on tiukka kuri!

3. Laita ruokaa. Tässä on menty jos minkämoisella nopeasti tehtävällä hätäeväällä joulukuun alusta asti. Olisikohan aika miehistyä ja alkaa kokkaamaan oikeaa kunnon ruokaa pikaisien kotisötösten sijaan. Eineksiin ei onneksi olla sorruttu kovinkaan rankasta vaan pysytty sellaisella helpon ja nopean kotiruoan linjalla, jossa ei juurikaan ole kasviksia näkynyt tai muutenkaan kummempia ruokatarpeita etsitty. Maanantaivapaalla ruokaa arkipäiviksi, perjantaina viikonlopuksi voisi olla ihan kätevä perusasetus. Ruokahan voi olla samaa kuin tähänkin asti, mutta vähän pidemmälle kuin pelkäksi hengenpitimeksi jalostettuna.

Luvassa on siis kova koulu. Näitten opettelussa menee lienee hetki. Vaatii ruoskaa, raippaa ja sinnikkyyttä. Molemmat uudet portaat ovat kuitenkin sellaisia joiden sivuvaikutuksena tulee helposti kuin yksisään muutamia bonuksia - kasvisten lisäämistä, välipalojen laatu.. Ja siitäkös kilot katoavat.

Että mä nautin tästä uudesta alusta.. Intopiukeana kohti pienempää elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti