tiistai 27. tammikuuta 2015

Mielen heikkous.

Kumma tuo ihmisluonto. Vuosien saatossa pudotetut kilot eivät merkkaa mitään kun jälkikäteen muistellaan. Sitä vain aina näkee itsensä yhtä pulleana kuin pahimpina aikoinaan. Ulkonäkökriisit ovat ihan samaa kaliiperia kuin 30 kiloa sitten. Ei riitä kuvatodisteet, ei kiloklubin taulukot kadonneista senteistä ja kiloista, ei ihmisten kommentit muuttuneesta ulkomuodosta, ei useita numeroita pienemmät vaatekoot. Edelleen sitä on vain ajatuksissaan pullava pallomaha ja aina porukan suurin. Milloin pää pyörähtää oikeille jengoilleen tämän asian suhteen?

Tässähän olisi ilmiselvä kasvamisen ja itsetunnon etsimisen paikka. Nyt pitää opetella nauttimaan uudesta vartalosta ja sen tuomista mahdollisuuksista liikunta-, pukeutumis- ja jaksamisrintamalla.

Toinen minussa ihmetystä herättävä asia on tavoitepaino. Perusajatus on ollut viimeisten kymmenen kilon ajan "jos vielä 15 kiloa pudottaisi..". Kummasti pyrkii takaraja karkaamaan. Jos keskittyisin ensin kuitenkin tavoittelemaan sitä 75 kiloa, johon uhkasin päästä kolmikymppisiini mennessä ja sitten miettisin jatkoa ja pudotuksen tarvetta.

Nyt on ilmiselvästi tärkeä muistaa maltti ja armo itseään kohtaan eikä kiirehtää eteenpäin itseään soimaten ja ruoskien. Onneksi tämän ojan ennenkin kahlanneena tiedän jo omasta nuotistani, että tätä menoa jatkamalla olen kohta suorituksen suossa. Parempi ottaa järki käteen nyt, eikä sitten kun on taas moukaroinut itsensä liialla suorittamisella ja stressaamisella ihan piippuun.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Portaat.

Joulukilojen selätys käynnistyi mitä mainioimmin tuolla portaittain opeteltavalla elämäntaparemontilla. Kuten arvelinkin kaksi noista oli hulvattoman helppoja ja jo useita päivä sitten nujerrettu. Meininkihän oli se, että kaksi pitää olla hallussa ja sitten keksitään uudet opeteltavat. Tuntuu todella hyvälle systeemille. Tällainen suuruudenhullu kuin minä olisi mielellään hanskaamassa kerralla koko pakan, mutta lapsikin tietää ettei se niin onnistu - ainakaan minulta.

1. Sokerikoukku purettu!! Tää oli iisiä, olenhan muutenkin elänyt viimeisen vuoden vain erikoistilannepullalla ja todellakin harvoilla karkeilla tai suklailla. Suklakipot ja marmeladit meni kaappiin, sieltä ei ahne mussuttaja ole niitä muistanut hamuta.

2. Hajakaljat/turha juopottelu minimoitu!! Ihan rauhassa saavat köllötellä noi jemmaan jäänet sidut tuolla jääkaapissa seuraavaan juhlakertaan.  Ei tee edes mieli. Joululomalla kaikessa rentoudessa oli vain niin helppo ottaa saunasidukka tai lähteä tyttöjen kanssa juhlimaan hetken mielijohteesta. Se on loppu ny! En kuitenkaan aio koko juhlimista lopettaa tietenkään, mutta näitä on mietittävä aina vähän etukäteen.

Kolmas porras eli liikunnan lisääminen onkin ollut ajankäytöllisesti hankalampi nakki toteutettavaksi. Ei ehdi... Muka. Kai sitä jossakin välissä ehtisi jos olisi tarpeeksi hinkua. Tämä saakin siirtyä seuraavaan kolmiportaaseen ensimmäiseksi muistuttamaan. Onneksi päivät pitenevät ja kevät tekee tuloaan, niin intoakin voisi jostain löytää lisää. Uudet portaat näyttävät tältä.

1. Lisää likuntaa ja liikunnaniloa! Lähde, liiku ja nauti. Ylös, ulos ja lenkille. Mene, näe, tiedä. Mitä muuta voin sanoa. Liikkuja minussa ei ole täysin kuollut, mutta talvihorros tuntuu olevan syvääkin syvempi. Vaatii aikaa ja itsekuria, mutta niitäkin on varmaan vähän kaiveltava.

2. Ateriarytmi. Siinä joulukiireitten ja sokerikoukun selättämisen ohella opettelin mussuttamaan ihan milloin sattuu. Jouluna tuli närpittyä koko ajan jotakin, ihania kinkkuvoileipiä ja lohiviipaleita, torttuja ja pasteijoita, ja tämä kaikki vielä oikeitten runsaitten aterioitten lisäksi! Sokerin siirryttyä unholaan, alkoi iltaravit jääkaapille. Jos lounas on päivän viimeinen ateria, niin kivahan se on mussuttaa pitkin iltaa jotakin. Ei näin.. Vaan näin. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Tai edes aamupala, lounas, aikaistettu päivällinen ja iltapala tai välipala ja viivytetty päivällinen. Pyrkimys on siis ravita itseään edes neljä kertaa päivässä, eikä niiden aterioiden ulkopuolella mussuteta mitään joutopaloja - ei ruoanlaittoruokaa, ei irtojuustoja leipää tehdessä, ei päivällisen väliinjäätyä mikrovoileipien sarjaa.. Nyt on tiukka kuri!

3. Laita ruokaa. Tässä on menty jos minkämoisella nopeasti tehtävällä hätäeväällä joulukuun alusta asti. Olisikohan aika miehistyä ja alkaa kokkaamaan oikeaa kunnon ruokaa pikaisien kotisötösten sijaan. Eineksiin ei onneksi olla sorruttu kovinkaan rankasta vaan pysytty sellaisella helpon ja nopean kotiruoan linjalla, jossa ei juurikaan ole kasviksia näkynyt tai muutenkaan kummempia ruokatarpeita etsitty. Maanantaivapaalla ruokaa arkipäiviksi, perjantaina viikonlopuksi voisi olla ihan kätevä perusasetus. Ruokahan voi olla samaa kuin tähänkin asti, mutta vähän pidemmälle kuin pelkäksi hengenpitimeksi jalostettuna.

Luvassa on siis kova koulu. Näitten opettelussa menee lienee hetki. Vaatii ruoskaa, raippaa ja sinnikkyyttä. Molemmat uudet portaat ovat kuitenkin sellaisia joiden sivuvaikutuksena tulee helposti kuin yksisään muutamia bonuksia - kasvisten lisäämistä, välipalojen laatu.. Ja siitäkös kilot katoavat.

Että mä nautin tästä uudesta alusta.. Intopiukeana kohti pienempää elämää.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Uudessa alussa.

Joulu meni jo. Uusi vuosi alkoi. Loppiainenkin hurahti. Vuoden ensimmäiset bileetkin on pidetty.

Ja mitä minä olen tehnyt tämän juhlien täyttämän puolikuukauden? Ollut kiireinen, ollut laihdutuslomalla, syönyt, juonut, ollut laiska ja liikkumaton, löystynyt ja lihonut, kyhännyt itselleni sokerikoukun, jättänyt kasvikset lähes nollaan...

En viitsi alkaa tarjoilemaan itselleni henkistä raippaa ja morkkausta liiaksi, sehän ei auta mitään. Voin vain todeta, että näitä kausiahan tulee, mutta näistä on päästävä yli. Nyt on tullut hyvien elämäntapojen henkiinherättämisen aika. Tekosyitä ei nyt enää hyväksytä, vaan mennään ilolla ja sisulla eteenpäin. Kevään valo alkaakin kohta jo pidentämään päiviä enemmälti, joten on toiveita saada tämä laihdutuskaamoskin päättymään.

Tein kolmen askeleen ohjelman näin alkajaisiksi, ettei tule shokkia ja liiasta yrittämisestä johtuvaa työlääntymistä.

1. Juopottelureissut minimiin. Mikään suurkuluttaja en ole tähänkään mennessä ollut, mutta aina on vara karsia.

2. Joulusuklaitten jämät, sokerimehut, sokeroidut jogurtit ja muut herkut unholaan. Joulun rentoilu ruokien suhteen sai aikaan ihanan sokerikoukun,nopeasti se näköjään kyhäytyy.

3. Liikunnanilo etsittävä. Sali on jäänyt, potkunyrkkeily on jäänyt, lenkkeily on jäänyt, hiihtäminen on jäänyt... En aseta mitään "pakko liikkua näin usein", koska niissä käy aina kehnosti ja alkaa potuttamaan jos tavoitteet ei täyty. Kunhan nyt vain saisi LÄHDETTYÄ liikkeelle.

1. ja 2. on helpolla selätetty. "poissa silmistä,poissa mielestä"-metodia peliin, nyt on vain molemmilla osa-alueilla opeteltava nauttimaan vaihtoehtoisista menetelmistä. Ensimmäistä kertaahan en ole pappia kyydissä kummankaan asian suhteen, joten kokemuksella mennään. 3. vaatii vähän enempää herättelyä, mutta on saavutettavissa kun vaan muistaa, että tuloksia ei synny yksinään, liikkuminen selättää kaamosnukutuksen ja toimii mitä mainioimpana stressinpoistona. Lyödään lisäpykäliä kehiin sitten, kun nämä nyt listatut ovat hallussa.

Ilolla, innolla ja miinuskilot silmissä kiiluen kohti uusia seikkailuja.