perjantai 31. toukokuuta 2013

Pitkästä aikaa.

Blogi on jäänyt "hivenen" toissijaiseksi asiaksi työkiireitten ja perhe-elämän rinnalla. Ei vaan millään ehdi runoilemaan. Ei ehdi edes kotiinsa menemään! Hirveän mittaisia työviikkoja on tullut ruuvattua viimeiset kolme viikkoa. Nytkin jäin työmaakaupunkiin yöksi, että saan nukkua edes yhdet kunnon unet tällä viikolla; kotona en saa taaperolta nukuttua taatusti ja koko viikko on tullut vedettyä 5-6 tunnin unilla 12-14 tunnin työpäiviä näissä hellekeleissä. Voin kertoa, että ottaa veronsa.

Näinä viikkoina, jotka olen ollut enimmäkseen täällä en ole yhtään miettinyt syömisiäni. Saa nähdä mitä se vaaka taas sanookaan, kun kotiin hiivin huomenissa. Tiistai-aamun lukema oli 90,2 eli ei olisi enää pitkäkään matka kahdeksikolla alkaviin lukemiin. Jos huomenna vaaka puhuu puolestani, niin olen päässyt yhteen välietappiinkin taasen. Kaverin kanssa piti vajua 3kiloa ja risat kesäkuun 1. päivään mennessä. Ja haaste b, joka jo täyttyikin oli se, etten ole kiloklubissa viettämänäni aikana painanut alle 90,5 kiloa ja nyt painan! Hah! Mä onnistun tässä vielä kuulkaas koreasti! Ja se parihaastekkin meni tosi komeesti pitääpä koittaa muistaa päivittää se kun pääsen kotikirjanpidon ääreen.

Nyt vähän perjantaifiilistelyjä, pikkasen musaa ja pari lageria. Sitten unta kuulaan aamulla pitkän kaavan mukaan ja kotiin perheen pariin.

Hyvää juhlaa valmistuville ja ylpöille, muille railakasta ja aurinkoista viikonloppua!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kiire ja väsymys.

Voi elämä, mikä vauhti on ollut päällä töitten alkamisesta saakka. Jos pakka töiden ja kotiarjen pyörittämisen välillä ole vielä tarpeeksi sekaisin niin pudotetaan sitten vielä vaikka painoa pikkaisen. Jos settiin lyödään vielä yksi turha arkipyhä, taaperon synttärit, äitienpäivä ja avon-konsultin erinäiset purkkiorgiat, niin tämähän on hirveän hauskaa ja helppoa elämää. Olen aivan mielettömän kiitollinen tulevasta NORMAALISTA ARKIVIIKOSTA ilman erinäisiä kotkotuksia ja kissanristiäisiä. Henkihän tässä menisi jos sama ralli jatkuisi.

Paluu työelämään oli pelkän työn osalta ajatellen melko leppoisa. Tuttu paikka ja tutut naamat. Työtehtävät ja -kohteet muistuvat myös mieleen pikemmin kuin uskoisikaan. Uusia lihaksia kyllä tuntuu taas löytyvän ihan urakalla - tai siis on kai nämä olleet viime syksynä vielä olemassa. Roskakepin "liipasimen" painaminen useita satoja kertoja päivässä, jätesäkin kantaminen koko ajan toisen käden varassa (sama homma kuin haravoidessa, osaan tehdä tätä vain toisin päin) ottavat passelisti käsien lihaksiin vaikkeivat sinänsä raskaita hommia olekkaan. Kävelyä tulee päivässä kilometrikaupalla tai jos ei kävellä, niin sitten kiivetään todella useita kertoja auton koppiin ja kopista pois. Suurin yllätys oli kuitenkin lehtipuhallus ja sen tuomat lihassäryt, tätä kuitenkin tuli tehtyä syksyllä päiviä putkeen. 15 kiloinen möykky selässä alkaa painaa yllättävän paljon useamman tunnin jälkeen huomioonottaen, että sitä käytettäessä myös kädet tekevät edestakaista liikettä halliten putkea ja yläkroppa tekee kiertoliikettä lähes koko puhalluksen ajan. Perjantainen koko päivän puhallus sai selän sivut, uuman ja kädet aikalailla käytetyn tuntuisiksi. Sehän tarkoittaa kyytiä jenkkiksille, eiks je?

Ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa keväisestä huolestani huolimatta. Syön aamulla kotona aamupalan - tarpeeksi hyvin nälkää pitävän, kahvitauon tienoilla tarvittaessa mehukeittoa tai välipalapatukkaa ja kahvilassa pelkkää kahvia, lounaalla salaatin tai normiruoan kasvislisukkeilla ja raejuustolla ja iltapäiväkahvilla pelkän kahvin tai tarvittaessa kylkeen jotain aamukahviltakin tuttua juttua. Kotona onkin jo sudennälkä, mutta onneksi jääkaapissa on aina jotain ruoaksi kelpaavaa. Uskoisin näillä eväillä kilojen pysyvän kurissa, kun vain muistan syödä tarpeeksi. Jos alkaa epäilyttää niin pitää käytellä kiloklubia vähän kalorilaskennan tarkastamiseen. Kahvitaukokäytäntö on tällaisenaan mitä mainioin, pysyy eukko "ohuena" ja lompakko "paksuna", kun ei tartu joka kahvilla sämpylään kiinni.

Parihaaste alkaa lähestyä loppuaan ja eräs on unohtanut päivitellä tänne taas tuloksia. Jotain taisi jäädä välissä punnitsemattakin, mutta eipä se ole niin justiinsa. Nyt kuitenkin parihaasteen tulokset torstai-aamulta ovat nähtävillä aihetta koskevassa postauksessa.

Tämä puolitoista viikkoa putkeen touhottanut äiti-vaimoke-viheraluetyöläinen-laihduttaja poistuu vuoteeseensa ja toivoo ettei ensi viikolla jatkuisi enää sama hektisyys. Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja muille hyvää sunnuntain loppua!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Töihinduuniin.

Huomenna ei enää voikaan nukkua siihen saakka, kun taaperon huoneesta kuuluu "avvaa, äijjää". Huomenna herätään reippaasti kellonsoittoon ja siitä sumpin keittoon. Tunti ajomatkaa ja olenkin työhoodeilla. Veikkaampa, että tämä viheraluehoitaja saa jonkun slaagin nähdessään vapun juhlinnan jälkeisen tantereen, josta pitäisi roskia alkaa keräämään. Onneksi keli ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla, helpottaa meidän hommaa huomattavasti. Ehkä kuitenkin valmistaudun henkisesti heiluttelemaan harjaa ja rikkakihveliä urakalla lasinsirpaleiden pakottamana, jokusen tumpinkin saanen lakaista pois toreilta ja turuilta. Siitä se lähtee. Jännittää, vaikka tuttu paikka onkin viime kesältä.

Projekti saa töiden myötä varmaan ihan uutta puhtia. Kyseessä on kuitenkin paljon kävelyä sisältävä työ, mahdollisesti vielä siimaleikkurin tai lehtipuhaltimen kanssa. Viime kesä meni peruskuntoa kohotellessa, joten olisiko tälle kesällä luvassa kilojen kadotusta enemmissä määrin? Pitää koittaa tehdä töitä sen eteen sekä syömä, että liikuntapuolella. Suuret on toiveet loppusyksyn painon suhteen. Viikonloppuna pidettiin saunailta, jonka jälkeisiä turvotuksia tässä koitan karistella, mutta kylläpä ne siitä häviää niinkuin kaikki aiemmatkin turvotukset, ajan kanssa.