Valoisat yöt.

Kävin äsken nollailemassa viikonlopun vauhdikkaita tunnelmia kuuden kilometrin lenkillä. Lähdin vasta kahdeksan jälkeen ja viivyin vajaan tunnin retkelläni. Nautin aivan täysin siemauksin, kun lopultakin on valoisaa vielä taaperon nukkumaanmenoajan jälkeenkin. Kaunis kuunsirppi köllötteli sinertävänharmaalla pilvenhattaraisella taivaalla, viileä ilma tuntui raikkaalta ja keväänmerkkinä töyhtöhyypät kikattivat naapurin pellon poskessa. Olen aina ollut ihastunut kesäöihin, niiden valoisuuteen ja taianomaisuuteen; näköjään saman fiiliksen äärelle on mahdollista päästä jo nyt keväänkorvalla illan kajossa. Viikonloppu ja viikko on nyt käsitelty ja pää tuuletettu, tästä on hyvä suunnata uudelle viikolle. Ohjelmassa lienee niiden grammojen pudotusta mitä kävin vanhempien luota hakemassa; siellä en syö koskaan oikein, mutta kuitenkin olen koko ajan syömässä. Ärsyttävä paikkatapa. Mutta pitäähän sitä välillä olla kuin ei laihduttaisikaan, menee maku koko hommasta.

Hässäkkä.

Hirveää tohinaa, vaikka ei mitään tekemistä olekkaan. Koko ajan pitää puuhata jotain. Eilen piti tehdä keväinen kuvapostaus joka sitten jäi kaiken muun tekemisen jalkoihin. Mitäs sitten muka tein? Pakkasin pääsiäisreissua varten, täyttelin epäonnistuneesti kelan lappusia, paimensin tyttöstä, kävin lenkillä, kahvitin serkkupoikaa, pyörin jääkaapin ovella kun kroppa huusi ruokaa muutaman päivän vajailla pyörimisen jälkeen. Mistä tätä tekemistä oikein tulee? Mitään ei ehdi, kun kaikkea pitää tehdä niin paljon. Mutta kuulemma kiire on ihmisen omia keksintöjä, asennekysymys siis.

Paino se vaan pyörii sitkeästi 95 kilon yläpuolella. Pienempien lukujen vilautuksen jälkeen kuitenkin uskon vanhan kaavan pitävän paikkansa ja painon putoavan viikon sisällä. Pidetään ainakin sormia ristissä. Olen kyllä liikkunutkin tällä viikolla reippaasti eli pari lepopäivää voisi olla paikallaan tämän päivän salin jälkeen. Kyllä se sieltä tulee pudotuskin ajallaan, nou hätä.

Päivitän parihaasteen suoraan sitä koskevaan ensimmäiseen postaukseen että linja pysyy selkeänä. Tuloksista voisin mainita sen verran etten ihan tyytyväinen ole edes omaan tulokseeni vaikka painoa onkin lähtenyt, missä ne sentit on häh!? Mies näyttää laihtuneen silmissä vaikka paino samoilla olikin jopa noususuuntainen. Ei tätä kuitenkaan niin vakavasti pidä ottaa ja kiloistahan tässä oli kysymys. Ei pidä nyt alkaa hurjimaan tämän kanssa, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.

Liian kevyet eväät.

Sitä on näköjään opeteltu syömään todella kevyesti. Eilen sain kasaan tuhatkunta kaloria, kun en vain muistanut syödä kunnolla vaikka kilokubia käytinkin. Siis söin sinänsä kunnolla, että kahteen otteeseen söin possupihvin salaatilla, mutta välipalat ja muut taisivat kyllä jäädä aika mitättömiksi. Äsken pyöräytin jättikattilallisen kasvissosekeittoa, joka on ehdottomasti mitä parhainta laihisruokaa, ei nimittäin kalorit huuda hoosiannaa isonkaan lautasellisen jälkeen. Täyttäväähän se on ja vaikea tuolla eväällä on saada kaloreita "täyteen".

Miten monta päivää ja miten vähillä kaloreilla pitää olla, että sietää ruveta pelkäämään säästöliekkiä? Ei kai se vielä viikossa tapahdu?

Kevät tekee tuloaan lopultakin! Olin eilen onnesta ymmyrkäisenä, kun paistattelin päivää aitan nurkkapäähän nojaillen. Taapero hommaili omiaan, joten minulle jäi hyvää aikaa narrata pisamia nenänpäähän. Oli TODELLA lämmintä siinä paistatellessa! Tänään lähden keväisen päivän kunniaksi kylätouhuihin V:n kanssa; napataan vaunut peräkonttiin ja kärrytellään pitkin kyliä. Kenkäkauppan kutsuu minua ostoksille, mutta jos nyt kuitenkin hillitsisin himoni.

Vanha vaakamme -hyvän mielen vaaka- vilautti minulle jo alle 94 kiloa. Kyseinen vekotin näyttää 1,5-2 kiloa vähemmän kuin tuo meidän oikeita lukemia näyttävä vaaka, mutta edes tuosta en ole saanut noin ihania numeroita ulos alkuraskauden jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti olen siis kohta karistanut viimeisetkin raskauskiloni. Se on onnea se!

Kelit, ne kelit.

Lunta ja tuulta ja pakkasta. Mitäs meininkiä tämä tämmöinen on? No talveahan se, mutta alkais jo riittämään. Näillä sadekeleillä ja matalapaineilla -oli ne sitten kesällä tahikka talvella- mulla ei tunnu olevan voiman tai kiinnostuksen ripettäkään mitään asiaa kohtaan. Turhauttaa ja syötättää, siinä päällimmäiset olot. Kenkuttaakin. Ja lastakin kenkuttaa ja räähkyyttää. Mitä ihanin yhdistelmä!

tämä poikii luultavasti välittömän paskamutsi-fiiliksen, mutta aion nyt tunnustaa ihan suoraan että tänään ei kyllä ulkoiltu sitten metriäkään. Kun muut mammat jälkikasvuineen työntyy pihalle lumilenkkeihin michelin-asuissaan, niin me tytöt otettiinkin oikein pitkän kaavan mukainen lämmin kylpyhetki. V puljasi vannassaan ja minä liotin nahkaani suihkun alla oikein syntisen pitkään. Näin tänään.

Maanantai.

Miten menee?, kysyy Facebook. En jaksa vastata mitään lääperiä sinne. Ei ketään kiinnosta se, että olen saanut juoda aamukahvini rauhassa tai aion pestä tänään pyykkiä. En kyllä ole vielä tarpeeksi vireessä keksiäkseni myöskään mitään näppärää kirjoitettavaksi. Tänne voin onneksi kertoa arkisemmatkin oloni. Nyt vain tuntuu sille, että pitää saada puhua ihan arkiasiaa.

Saatan nyt hätäillä tämän asian suhteen, mutta kylläpä tuntuu harvinaisen aurinkoiselta tähän aikaan maanantai-aamuna. Herääminen tarpeeksi ennen taaperoa ja laskusuhdanteiset vaakalukemat näemmä antavat pontta passelisti viikon aloitukseen.

Kuten arvelinkin, viikonloppuna ei kiloja päässyt kertymään, päinvastoin. 200g laskua viime torstaista on ihan miellyttävä lukema. Tänä aamuna puntari siis vilautti tasan 96 kiloa. Onhan sitä alempanakin käyty, mutta se oli ennen viikontakaista humppaamista ja taisi olla vielä jonku lievän kituuttamisenkin jälkimaininkeja. Nyt olen siis alimmassa lukemassa jos ajatellaan hitaan laskun (=kestävän kehityksen) kannalta.

Kolme päivää mummolassa teki kyllä tehtävänsä rentoutumisen kannalta. Lapsi sai välillä viedä muita kuin minua leikin pyörteisiin ja minä sain tehdä aikuisten asioita. Aikuisten asiatkaan eivät kuitenkaan olleet pakkopullaa niinkuin kotityöt joskus kotona tuppaavat olemaan. Totta kai win-win-tilanteen säilyttämiseksi pitää mainita miten paljon piristystä pikkuakka tarjoilikaan mummon ja papan arkeen.

Kävin välissä pistämään pyykkikoneen pyörimään ja joku punainen langanpätkä mikä minulla tässä vielä hetki sitten oli katosi nyt ihan tyystin. Tuntuu siltä, että nyt on parempi lopettaa tähän.

Mainiota viikkoa!

Rentoilua.

Viikonloppu meni vähän liiankin rentoutuneissa tunnelmissa. Pieni irtiotto arjesta on tietysti ihan paikallaan välillä ja ompahan nyt tullut taas oltua sosiaalisissa ympyröissä ainakin kylliksi vähälle aikaa. Vanhaksi vain olen tainnut tulla, kun vieläkin väsyttää. Itseaiheutettua, ei passaa valittaa - vaimitensemeni?

Tästähän sitä projektia voi taas jatkaa uudella vimmalla. Vaakaa en uskalla lähestyä vielä pariin päivään sattuneesta syystä, voi tulla itku. Runsaasti vettä ja sopivasti reippaita lenkkejä tai pitkänpitkiä rauhallisia kävelyitä niin pääsee taas laihduttamisen syrjään kiinni.

Mistähän johtuu, että toisen kroppa kerää niin paljon herkemmin ja enemmän nestettä kuin toisen? Minulla tuo viinanjuonti tai runsas erityisen suolaisen tai makean syönti aiheuttaa kilojen turvotuksen. Melko ahdistavaa. Siis yhdestä illasta jona saat nauttia tavoitepillifarkuistasi saatkin sitten toipua kaksi viikkoa ennen kuin farkut taas sopivat jalkaan. Myös puolukkapäivien lähestyminen kerää kroppaan helposti 2-3 kiloa ihan silkkaa nestettä. Epäkivaa.

Grauh!

Eilinen salitreeni ei oikein lähtenyt. Liian vähän aikaa, liian vähiä laitteita, liian kevyet painot. Ensikertalaisellekkin liian turvallinen reissu. Ensi kerralla sitten paremmalla otteella ja jo vähän tutumpaan ympäristöön. Lihakset eivät ole juurikaan kipeät eli tuntuu sille että treeni meni hukkaan. Painokin oli noussut 200 g sunnuntaista. Kiukuttaa!

Nousin väärällä jalalla muutenkin, mutta sehän ei ole mitenkään harvinaista. Tuo ihmislapsi vain ajaa minut hulluuden partaalle sillä, että se haistaa milloin minä olen heräilemässä. Jos haluaisin herätä oikeasti ajoissa nauttimaan rauhassa aamukahvini niin pitäisi kipaista pystyyn ehkä 5.00. Tosi ihanan kuuloista.

Kaikesta huolimatta aion saada itseni iloisemmaksi vielä jossain vaiheessa tätä päivää. Onneksi pääsen sentään hierojan penkkiin makailemaan kaikkine ei-kipeine lihaksineni.

In the mood!

Tämänpäiväinen auringonpaiste sai minut taas ihan villiksi ja pakotti minut liikahtamaan. Tulinkin melko railakasta tahtia kyläreissulta kotiin ja hyppäsin ulkoiluvetimiin. Sauvat vain viuhuivat, kun painelin menemään ihan huikeaa yli 6,5 kilometrin tuntivauhtia. Tämän päivän säähän sopiva varustus näkyi olevan hihaton paita ja ohut softsell-pusakka, ja näissäkin tuli kuuma. Ompa nyt vaan hieno olotila, kun kävi vähän nykäisemässä.

Tämän viikon ohjelmaan aion sisällyttää liikuntaa mahdollisimman rutkasti ja syödä taas välillä kiloklubin oppien mukaisesti; innolla odotan, josko vaaka vilauttaisi näillä eväillä jotain alle 95. Siis ihan mahdoton draivi tuntuu olevan päällä ja jos viikosta on luvattu vielä kovin aurinkoinenkin, niin sehän on vain plussaa.

Onkohan tällä buumilla jotain tekemistä Mivi Total Plus - vitamiinivalmisteen kanssa? Aloin naukkailla sitä omatoimisesti epäiltyäni aikani kilpirauhasen vajaatoimintaa, arvojen kuitenkin ollessa vielä viitearvojen sisällä. On ihan huikean vilkas olo, vitamiinilla ja tyrosiinilla lienee osuutta asiaan.

Olot.

 

Tältä tuntuu. Hyvä, eiks je?

Alanko oikeasti olemaan valmis lopultakin nousemaan kyykystä ylös? MINÄ olen taas olemassa jossain, pienestä pilkistän, mutta kuitenkin olen. huonen itsetunnon syvä suo on -toivottavasti pysyvästi tällä kertaa- muuttumassa ihan kävelykelpoiseksi maastoksi. Näillä mennään ja tämä draivi pitää koittaa pitää päällä.

Välilehdellä soittelua.

Kaksi uutta välilehteä. Toinen syväluotaavaa viiltävän tarkkaa analyysia varten, toinen koskien läskeihin liittyvää prijektiani. Pari puuttuu vielä, kuvia elämästä ja lukuja/kuvia projektista.

Ihana olla pitkästä aikaa hyvällä mielellä. Olen koko viikon ollut jossain määrin kärttyinen, nyt on parempi päivä. Kärttyisyydestäni huolimatta olen kuluvalla viikolla ollut aivan uskomattoman aikaansaava. Kulkeekohan ne kaksi käsi kädessä?