Tältä tuntuu. Hyvä, eiks je?
Alanko oikeasti olemaan valmis lopultakin nousemaan kyykystä ylös? MINÄ olen taas olemassa jossain, pienestä pilkistän, mutta kuitenkin olen. huonen itsetunnon syvä suo on -toivottavasti pysyvästi tällä kertaa- muuttumassa ihan kävelykelpoiseksi maastoksi. Näillä mennään ja tämä draivi pitää koittaa pitää päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti