Hehkutin sitä flunssan lyhyisyyttä vähän turhan aikaisin. Pari päivää meni lähes kuumeisena, nyt olo on muuten vain räkäinen ja väsynyt. Josko tänään kuitenkin selviäisi pihahommiin pienen naisen kanssa, ihan vain siitä ilosta että ollaan lähes terveitä molemmat.
Paino heijaa taas jossain taivaisiin menevien tikapuiden ties kuinka monennella askelmalla. En kuitenkaan jaksa repiä stressiä. Mitä sitten jos ruoka on maistunut kipeänä ollessa? Eiköhän tässä ole aikaa kutistaa itseään. Tulin siihen tulokseen, että kipeänäkin olin vain siksi että vauhti vähän hidastuisi. Kaikella kun on tarkoituksensa jos minulta kysytään.
Perusmaanantai saa nyt lipua ohi huonon kirjan merkeissä. Manhattanin blondit, here I come.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti