lauantai 20. heinäkuuta 2013

Välitavoite saavutettu!

Ilmeisesti sillä ettei painostaan ehdi stressaamaan on positiivinen vaikutus painonputoamiseen. Tämän aamun lukema oli tickerin aiempi tavoitelukema 85 kiloa! Se tuntui vielä puolikin vuotta sitten niin kaukaiselta etten uskonut saavuttavani sitä. Paino on viimeisen kahden kuukauden aikana hiipinyt 5 kiloa alaspäis ihan varkais. Huikea fiilis! Ja tämä todellakin sillä, etten ole raskauden vuoksi oikeastaan tehnyt mitään painonputoamisen eteen. Ruokahaluni olen menettänyt ja sillä lienee vaikutusta asiaan melko paljon, muttei passaa valittaa, eikä stressata.

Paino tulee nousemaan raskauden myötä joka tapauksessa, mutta siitäpä ei sitten parane kantaa huolta, pääasia että synnäriltä palattuani pääsen taas jatkamaan itseni kutistamista. Seuraava etappi on 75kiloa ja se onkin varmaan viimeinen, koska en koe tarvetta näin pitkällä ja lihaksikkaalla kropalla olla sen kevyempi. Katsoo sitten mille näyttää, eipä tuota ennemmin kannata vatuloida. Mahanahka kuntoon ja lihaksistoa vähän esiin, niin aion olla itseeni tyytyväinen.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kesäneito.

Tältä näyttää päivämäärällä 060713

Putous!

Oi onnea. Painohan on ihan salassa hiipinyt "uskomattoman" alas. Tänä aamuna vaaka näytti 87,1 kiloa ja vyötärömitta 94,5 senttiä. Navankin seutu on lähempänä 100cm kuin 110 senttiä! Huikea olotila! Pitäisi ihan selata vanhat kuvat läpi ja katsastaa, että milloin olen viimeksi ollut näin "pieni". Huomioonottaen vielä sen, että nyt lihasmassaa on tuntuvasti enemmän kuin ennen, niin tässähän on aihetta juhlaan! Tämän suurempiin pudotuksiin en meinaa edes nyt raskauden aikana tähdätä, pikkuhiljaa pudotkoon mitä putoaa.

Pudotuksen syynä on lienee töissä pitkät kävelyt puhaltimen kanssa ja monien päivien siimausurakat. Olen myös uudestaan ottanut itseäni niskasta kiinni sen suhteen sorrunko kahvitauoilla syömään sämpylöitä ja muita höttöjä. Olen alkanut pitää ruisleipää hallilla mukana ja otan siitä aina palasen,pari kun tulen töihin ja ruokatunnilla syön tukevan (yleensä keitto)lounaan. Hyvin jaksaa! Meinasin jo sortua jokusen viikon ajaksi mussuttamaan kahviloiden antimia, mutta onneksi se oli vain ohimenevä vaihe.

Raskaus on edennyt ilmeisen hyvin. Nyt alkaa jo se mieletön väsymyskin hellittämään, mahaa ei nippaile kovin usein ja muutenkin on aika hyvä olo. Elämää haittaa vähän matalat verenpaineet, kun meinaa huimata ylösnoustessa, jokusen kerran on ihan pitänyt istualtaan happea vetää ennen kuin nousee. Sen lisäksi ihan mielettömän inhottava vaiva on päivittäinen nännikipu, työnteko saa ihan uusia ulottuvuuksia kun rytkyttää tuolla pitkin puistoja menemään niin, että nännit tuntuvat tippuvan matkasta. Huhh. Onneksi tämäkin kai menee ohi kohta?


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kyllä kylässä voi käydä..

KÄNKKÄRÄNKKÄ! Hormonihirmu ja nollasta sataan silmänräpäyksessä, onneksi tunteet tasaantuukin lähes yhtä nopeasti. Eihän tässä tunteiden kirjossa pysy itsekkään perässä, kun näitä tällä tavalla pikakelataan ja iskevät pannahiset vielä päälle niin pirun voimallisina. Kuluttaakohan kiukuttelu kaloreita?

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Paista päivä, helli helle.

Tämä kesä on taas varsin mielenkiintoisen oloinen kelien puolesta. Melkein ottaisin ilolla vastaan sellaisen vähän viileämmän kesän sateettomana (tämä on ammatillinen näkökulma). Kasvu on aivan järjetöntä näillä lämmöillä ja kosteusprosenteilla, niin työmaat kuin oma pihakin näyttävät viidakolta (nyt ei kuitenkaan puhuta nurmikkoalueilla 10cm pidemmästä heinästä eli tästäkin voidaan olla montaa mieltä). En kuitenkaan ota omasta pihasta stressiä, tuskimpa nuo tämän kesän heinät enää ensi vuonna tuossa kiusana ovat. Maaseudun etujahan on se, että täällä voi kulottaa vaikka kaikki pihansa heinät, kun vain muistaa vahtia tulta harava ja vesisanko kädessä, ensi kevään hommia.

Paino pysyi sinnikkäästi koko viikon alle 89 kilossa, mutta eilinen ylenpalttinen mansikanmussutus ja kebabintai kostautui näkymällä vaakan luvuissa. Onneksi voin lohduttautua sillä, että nesteitä ne vaan on ja mansikka kyllä ajaa omat nesteensä - ja kebabinkin suolaturvotukset- pihalle pikemmin kuin uskonkaan. Jos tämä koko työaika (marraskuun alkuun saakka) menisi näin hyvin painon osalta, niin olisin kevyempi tyttö synnäriltä tullessa kuin raskauden alkaessa, pidetään sormia ristissä ihan porukalla. En kuitenkaan meinaa olla mitenkään nihilistinen asian suhteen. Jos paino nousee, niin se on kuitenkin aika luonnollista tietyissä rajoissa.

Tämän viikonlopun ohjelmassa on kyläilyä vähän kaikenlaisten kissanristiäisten merkeissä eli kiertoa kahvipöydästä toiseen. Olen nykyään niin herkkä makealle, että olen varmaan sokerihumalassa vielä maanantainakin. Töissä söin yhden munkin ja menin ihan sekaisin siitä. Harvoin kun saa niin hätääntyy, tai humaltuu tässä tapauksessa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Väsymyksestä sekaisin ja blogiaan laiminlyönyt.

Ei elämästä selviä hengissä... Siis aivan karsea väsymys ollut päällä koko alkuraskauden. En ole käynyt lenkillä, en ole käynyt salilla, en ole jaksanut hoitaa pihaa. Olen tehnyt aika ajoin töitä kuin eläin ja sitten taas ollut vain väsynyt ja unipöllyssä. Juhannuksen nukuin ja söin. Viikonloput voisin nukkua, mutta kun ei ehdi. Nukun yössä kahdeksisen tuntia arkena ja se ei vaan tunnu piisaavan. Puolen päivän jälkeen tulee pakottava tarve päästä pitkälleen, muttei sitä tietenkään töissä pääse. Muistan tämän puolen päivän jälkeisen väsymyksen jo V:n odotusajalta, mutta muuten se ei ollut tällaista horrosta. Ehkäpä tämä menee muutaman viikon sisällä ohi, kun nyt on kuitenkin jo rv. 10+0. Aikakin menee niin nopeaan etten itse pysy tässä raskausasiassa perässä ollenkaan.

Paino on ollut kuukauden päivät vaihdellen lähempänä 90 ja 89 kiloa. Viime viikon lopulla sain ensimmäisen kerran 89 kilon alituksen ja tänä aamuna vaaka vilautti sitä uudemman kerran. En ole kytännyt syömisiäni yhtään, mutta en ole sortunut mihinkään ylenpalttiseen mussutukseenkaan. Nyt ei kuitenkaan ole edes varsinainen tarvis pudottaa painoa, kun pysyisi vaikka edes samoissa lukemissa jonkun kuukauden niin olisin tyytyväinen. Hyvältä näyttää sen osalta, ainakin vielä. Helteillä kiusana meinaa olla ihan järkyttävä turvotus runsaasta vedenjuonnista huolimatta, mutta onneksi sen nyt tietää olevan ohimenevää painonnousua.

Mietin hurjuuksissani raskausblogin pystyyn pistämistä, kun V:n odotusaikaan jaksoin päivitellä kaikenlaisia tuntemuksia erilliseen blogiin, mutta nyt taidan tyytyä päivittämään tätä silloin kun jaksan eli omaan todella laiskaan tahtiini. Työ ja arki vain tuntuvat vievän aikaa ja voimia niin ettei kunnolla ehdi istahtamaan missään välissä ja jos ehtiikin niin aivot lyövät tyhjää väsymyksen vuoksi. Ehkä siis pidän täällä jonkinasteista päiväkirjaa kaikenlaisista elämäntapahtumista, kun virallista painonhallintablogia en tällä hetkellä tarvitse.

Nyt alkaa taas nukkumatti kolkuttelemaan oven takana jo sen verran hanakkaasti (siis kello on 18.31), että on varmaan viisaampi hiipiä suihkun ja iltapalan kautta petihommiin. Aamulla pitäisi taas olla virkeänä siiman varressa heilumassa.