keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pahan mielen purku.

Livahtipa näppikseltä eilen oikea valitusvirsien ruhtinas. Oli kyllä oikeasti paha mieli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan liikunnan tiimoilta. Pitäähän huonojakin päiviä olla, että voi taas nousta suosta, potkia itseään perseelle, opetella, onnistua ja löytää itsestään hyvä boosti.

Asia hautui alitajunnassa viime yön ja herätti useita kysymyksiä. Onko ruokavalioni oikeasti liian niukka kokonaan tai jonkin ravintoaineen osalta? Olenko vetänyt liian kovaa treeniä ja se kostautuu nyt kunnon heikkenemisenä? Miten suuri vaikutus hyvillä yöunilla on treeniin ja milloin huonosti nukutut yöt lyövät treenaajaan pahiten? Mitä voisin tehdä toisin? Minkä osa-alueiden kehittämiseen minun tulisi seuraavaksi keskittyä oikein urakalla? Olenko taas lipsumassa suorituksen suohon?
Jo näitten asioiden kysyminen avaa monia ovia ja vastausten pohtiminen sitäkin useampia.

Ruokavalioni ei pääsääntöisesti ole liian niukka, mutta voisin kiinnittää enemmän huomiota ruokarytmiin ja tasaisesti syömiseen, vesi on taas jäänyt lähes kokonaan pois muulta kuin treenien ajalta. Erityisesti viimeinen maininta vaatii erityishuomiota.

Viime viikolla tein liikaa ja liian kovaa. Pari täysillä painoilla suoritettua kuntosalitreeniä ja kerta rajua treeniä potkunyrkkeilyssä sai molemmat reiteni mäsäksi. Torstain treenin jäljiltä olin vielä eilisissä potkiksissakin kipeä ja voimaton. Jotain rajaa ja ei unohdeta sitä aerobista osuutta, palauttavia ja venyttelyjä (mistä näihin repii aikaa?)

Kun ei ole nukkunut kuin muutamat kunnon unet rauhassa kuukausiin, niin kai se alkaa jo jossain tuntumaan. Jos O ei vaadi maitoa (J sen kyllä syöttää yleensä, mutta herään minäkin), niin väliin kömpivä V aiheuttaa yöllisiä hankaluuksia nukkumismukavuuden suhteen. Tyttö työntyy kylkeen, valtaa tilaa, hivelöi, napraa tukkaani, joskus tarttuu unissaan kiinni esim. naamaan. Neiti olisi saatava palautumaan aina omaan sänkyynsä, mutta me ei yleensä edes herätä kun tyttö komuaa viereen muutamia poikkeusöitä lukuunottamatta. Tämä tilannehan elää koko ajan, viime yönä V lähti maitojunalla takaisin omaan huoneeseensa. Jos muutaman yön olisi sen verran kevyessä unessa, että osaisi palauttaa sen niin melko pian oma sänky olisikin jo jatkuva tapa.

Olen lipsumassa suorituksen suohon. Tunnustan! Nyt on tullut taas kiirekiirekiire ja pakkomielle kilojen ja senttien nopeaan karistamiseen. 30v päivään on vuosi ja 9 kuukautta. Ei siinä 75kilossa tarvitse olla vasta kuin sitten. Turhaa hötkyillä ja raipata itseään niin säälimättä.

Joku tarkkasilmäinen varmaan huomasikin, että pari kysymystä jäi väliin. Ja niittenpä purkamiseen ei tarvitsekaan sen kummemmin aikaa tuhrata kun yhteyttää kaikki edellämainitut ongelmat ja niiden vastaukset. Sieltä se löytyy mitä voisin tehdä toisin ja missä kaipaan kehitystä. Tottahan niitä asioita on se kymmenkunta lisää, mutta aloitetaan "pienistä" fiilauksista. Ei koko pakkaa voi leväyttää sekaisin kerrallaan.

tiistai 28. lokakuuta 2014

No fit today...

Jäipä kakka maku suuhun reenien päätteeksi. Tuntui, että  olen ainut joka ei jaksa tehdä kaikkea oikein. Nyt kun asiaa on pullistellut päässään tarpeeksi niin en varmaan osannut tehdä mitään oikein. Oikeastaan oli jo reeneihin lähtiessä hirveän työlääntynyt olo, joten en ihmettele tämän hetken huonompaa fiilistä. Mutta on asiassa perääkin. Lihaskunto ja ruumiinpaino eivät kohtaa lähimainkaan kaikilla osa-alueilla. Ehkä olen liian hätäinen tulosten suhteen. Ehkä lihakset eivät saa tarpeeksi polttoainetta kun nihkuloin ruokavalion suhteen. Ehkä pitäs vain ehtiä liikkumaan ja treenaamaan enemmän ja rankemmin.

Ärsyttää. Olen lihava ja huonokuntoinen.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Äitiyslomalla lasten kanssa. Äiti vai kodinhoitaja?

Aloitus Vauva.fi-palstalla

"Nyt mulle valkeni, miksi jotkut eivät saa tehtyä kotitöitä lasten kanssa. Juttelin kaverini kanssa, joka on lapsensa kanssa kotona hoitovapaalla. Hän valitteli, että miten kotihommien tekeminen on hankalaa, kun taapero vaatii huomionsa. Pitäisi siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkejä. Mutta siivous ei onnistu kuin ainoastaan siten, että mies vahtii lasta imuroinnin aikana. Minä kysyin, että eikö lapsi voi vaikka siinä samalla leikkiä omassa huoneessaan kun teet ruokaa. No, sitten selvisi, että äiti ei missään nimessä voi jättää lasta ilman _näköyhteyttä_ äitiin, koska jotain voi sattua. Aivan, en minäkään saisi tehtyä mitään, jos kulkisin jatkuvasti katsomassa mitä lapset tekevät. Enää en ihmettele."

Entäs sitten ne lapset jotka eivät itse suostu menettämään näköyhteyttä äitiinsä, ovat koko ajan vailla seuraa ja leikkikaveria, ovat niin vilkkaita että aina sattuu ja tapahtuu jos onkin liian pitkään liian hiljaista. Ehkä mä sit olen sellanen saamaton ja laiskanpulskee mamma, mut miten helvetissä saa tehtyä mitään jos siihen minun ja tekemisen väliin pääsääntöisesti aina ilmestyy kaksi karvapäätä - oli sitten kyse ruoanlaitosta, tekstiviestin kirjoittamisesta tai paskalla istumisesta? Jos oletusasetuksena suosituksella "Viihdyttäisitkö siskoa, keksi joku oma leikki, äitillä olis nyt vähän hommia" tienaa itselleen pari perskärpästä, niin alkaa tekohalut olemaan jo aika kaukana. On aloittajalle siunattu ilmeisen helpot lapset/lapsi tai sitten olen itse opettanut muksuni varmaan liiaksi omaan seuraani. Jotenkin kieroutuneesti sitäpaitsi ajattelen, että saatan myös olla äitiyslomalla, en kodinhoitolomalla. Tokihan teen perussiivoukset ja vähän muutakin, mutta yleisimmin lasten kanssa, koska ilmankaan en pysty kovin rauhassa ellei joku muu silmäile lapsia sen aikaan, että saan hommani tehtyä kiireettä ja kunnolla.

P.S. Tämän kirjoittamisen aikana kuulin noin puolenkymmentä kertaa "äiti", jokusen "byään", "mulla on nälkä tai olen jotain muuta vailla" ja kasapäin ryminää/pälinää/kolinaa/huutoa/riehumista ja muuta mikä vaati välikommentteja minulta, haistoin myös yhden kitkerän housuun rykäistyn sonnan joka pitänee lähteä siivoamaan.

torstai 23. lokakuuta 2014

Vauhdin hurmaa.

Edellisen postauksen jälkeen olen todellakin ollut motivaationi kanssa koko ajan menossa. Sain oikean teholatauksen ja treenipiikin ja työinnostuksen jajaja.. Sama draivi tuntuu olevan päällä edelleen, pitää vaan koittaa vähän jopa hllitä itseään ettei tule väsymystä ja sitä myöten suurempaa notkahdusta.

Olen nyt keksinyt sen miksi urheilu koukuttaa. Tulokset! Voi miten ne antavatkaan lisäpotkua. Kun huomaat pystyväsi johonkin mitä et ennen ole tehnyt. Kun hölkkääminen onnistuu ja matkat pitenevät. Kun huomaat nostavasi järestään joka laitteella enemmän kuin ennen. Kun huomaat ettei housuista enää jääkään jenkkakahvoja. Valloittavaa.. Olenkohan jossain liikuntapöllyssä, kun on näin hempeää tekstiä? Tuskin, olen vain ymmärtänyt jotain. Entinen laiskaläski on ottanut elämästään niskalenkin ja nauttii siitä täysin rinnoin.

Huomaan myös panostavani runsaasti urheiluvaatteisiin ja -välineisiin nykyään. Ennen se nyt oli melko sama missä renttuissa sitä kävi sen lenkkinsä kävelemässä. Olen siis honannut myös hyvien liikuntavaatteiden tuovan iloa ja mukavuutta.

Pitäisi joku päivä käydä ravaamassa cooper ihan testimielessä, että miten tulos on muuttunut parin vuoden takaisesta. On kai se vanha tuloskin ylhäällä jossain..

Seuraavalla kerralla koetan saada jotain järkevää tekstiä aikaan, kun olisi joskus hiljainen hetki. Nytkin pikkukakkonen pilpattaa ja V kyselee vieressä jotain koko ajan. Ei saa oikein ajatusta kasaan. Äidin elämää... Itseaiheutettua.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Loving it!

Siis tuo potkunyrkkeily on ihan mieletöntä, huippua, ihanaa, mahtavaa, niin mua!! Tästä lajista en päästä irti! En! Mitään en edelleenkään osaa ja sarjat tuntuu vaikeilta, mutta jösses mitä paineenpurkua tuo on. Ugh!

Kehityslistalle vatsa- ja selkälihakset, ukkojen punnerrukset, tasapaino. Ei tartteis aina kärsiä ja hävetä. Lankkua, kuntosalia, punneruksia, hyppypotkuja, raippaa, ruoskaa ja keppiä - eikös noilla eväillä jo luulis pääsevänsä johonkin tulokseen. Ja painoa pois, se helpottaa noita kaikkia!

Olen muutenkin ollut kiltti tyttö ja huolehtinut liikunnasta - paitsi lenssussa ollessani- ja syönyt kottaraisen annoksia ja päivittäiset vihreätkin. Ja olen laihtunut tai ainakin päässyt jostain mystisistä pöhökiloista eroon! Jes!

MOTIVAATIO, OLET PALANNUT! OLEN KAIVANNUT SINUA!!! TERVETULOA!