keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuoden takaa.

Täällä taas! Saisikohan tämän blogin purjeisiin puhallettua uutta tuulta lähes vuoden tauon jälkeen...?

Olen ollut lomalla. Laiskotellut. Olen ollut kiireinen ja stressaantunut. Keväällä kai vielä tuli lenkkeiltyä ja nujakoitua paino johonkin lähemmäs 81 kiloa. Nyt mennään 83 kion tienoilla. Elämä heittelee häränpyllyä ja jostain on ollut pakko päästää irti. Ikävä kyllä se on ollut itsestäni huolehtiminen. Fyysiset työt, pitkät päivät, pienet lapset, alamäkinen parisuhde ja huono itsekuri ovat tehneet tehtävänsä ja sohvaperunoittaneet minut lähes kokonaan.

Ystävien kanssa solmittiin taas yhdenlainen tsemppirinki. 30v päivään on puoli vuotta. Urakkaa alkuperäisiin tavoitteeseen melkein kymppi. Ei haittaisi jos rikki menisi kymppi. Nyt joulun jälkeen on sopiva kimmoke painonpudotukseen kun kinkku pönöttää lanteilla.

Onneksi peruskunto on pysynyt töiden ansiosta hyvänä. Pelto- ja metsätyöt ovat pitäneet ketävyyden ja lihaskunnon edes jossain kuosissa. Nyt vain velloo tämä joulunjälkeisyys- ja lomastressi. Mä oon läskimakkara vouvouvouv... Kyl te tiiätte.

Elämä muuttuu kohta ratkaisevasti. Muutun omakotitalon emännästä kerrostaloasukiksi. Joka toinen viikko mulla on aikaa mihin vaan, kun lapset ovat isällään. Mitä luultavimmin ylilaiska kapustanheiluttaja paastoaa lapsettomat viikot - tai käy ulkona syömässä (not!!).

Odotan innolla tulevaa. Aina on haikeaa, kun yksi elämänvaihe päättyy, mutta tämä on yhdessä päätettyä ja omaa valintaa. Uusi, oma elämä ja sitä myöten ehkä hoikempi minä. Tervetuloa!

Luettuani tekstin en oikein tiedä millainen fiilis jää. Ehkä mun sarkastinen tapani kirjoittaa saa asiat kuulostamaan narinalta. Tai sitten mä narisen ihan oikeasti.