Valoisat yöt.

Kävin äsken nollailemassa viikonlopun vauhdikkaita tunnelmia kuuden kilometrin lenkillä. Lähdin vasta kahdeksan jälkeen ja viivyin vajaan tunnin retkelläni. Nautin aivan täysin siemauksin, kun lopultakin on valoisaa vielä taaperon nukkumaanmenoajan jälkeenkin. Kaunis kuunsirppi köllötteli sinertävänharmaalla pilvenhattaraisella taivaalla, viileä ilma tuntui raikkaalta ja keväänmerkkinä töyhtöhyypät kikattivat naapurin pellon poskessa. Olen aina ollut ihastunut kesäöihin, niiden valoisuuteen ja taianomaisuuteen; näköjään saman fiiliksen äärelle on mahdollista päästä jo nyt keväänkorvalla illan kajossa. Viikonloppu ja viikko on nyt käsitelty ja pää tuuletettu, tästä on hyvä suunnata uudelle viikolle. Ohjelmassa lienee niiden grammojen pudotusta mitä kävin vanhempien luota hakemassa; siellä en syö koskaan oikein, mutta kuitenkin olen koko ajan syömässä. Ärsyttävä paikkatapa. Mutta pitäähän sitä välillä olla kuin ei laihduttaisikaan, menee maku koko hommasta.

Tilavuudesta.

Olen tullut tietoiseksi -kiitos Kiloklubin foorumin- eräästä hyvinkin merkittävästä asiasta painonpudotuksen tiellä. Olenhan aina tiennyt, että lihas painaa enemmän kuin läski, mutta en ole koskaan ajatellut sitä tilavuuden kannalta. Katsoin muutamia kuvia intterneetistä google-hakusanoilla "läski lihas tilavuus". Mielenkiintoista faktaa, etten sanoisi! Tämän innostama tsekkailinkin himppasen kriittisemmällä silmällä Kk:n edistymiskäyrää ja vanhoja kuvia -Minä-osiostakin yksi hyvä verrokkikuva löytyy- ja jouduin toteamaan, että ollaanhan sitä nyt pienempää naista vaikka muulle tuntuukin.

Liitän ihan vain huvin vuoksi tähän tuon edistymiskäyräni. Karua katsottavaa joiltain osin. Alkulukemat ja loppulukemat ovat lähes samoja, vaikka kroppa onkin ihan erilainen nyt kuin silloin; Maha se vain silti pysyy vaikka kaikki muut paikat kiintetyy. Heittelyt vyötärölukemassa johtuvat mittauspaikan vaihtamisesta (milloin navasta, milloin kaksi sormea yläpuolelta). Paino tekee tyylikästä hain hammasrivistöä, kun usein hyppää vaa'alla, mutta onnea on, että nuo viime aikojen huiput ovat vain megalomaanisia turvotuksia, kuten pääsiäiseltä. Muutenkin välillä on "vähän jäänyt" koko mittailu ja puntarointi, mutta näkee tuosta pääsuunnan.

Urani Kiloklubissa. Korkein huippu on loppuraskauden viimeinen kotipunnitus jonkinverran ennen synnytystä.

Outta my head.

Se ääni, joka päässäni on kuiskutellut minulle parisen vuotta, on muuttunut vain pieneksi kuiskaukseksi. Se ääni, joka sanoi etten voi laittaa tuota ja tuota ja tuota päälleni, kun näytän niissä lihavalta. Se ääni, joka sanoi etten voi mennä salille läskeineni hikoilemaan. Se ääni, joka sai minut nolostelemaan jopa perheeni ja parhaimpien ystävieni seurassa. Se ääni, jonka vuoksi olen kulkenut kaksi vuotta kuin sumussa. Olen repinyt itseni irti sen äänen nalkuttavien ja alentavien kommenttien köysistä, olen passittanut sen äänen nurkkaan häpeämään käytöstään ja karannut itse vapauteen. Varo ettei pahin vihollisesi asu omien korviesi välissä, sanotaan. Tiedän tasan tarkkaan mitä sillä tarkoitetaan. Olen teljennyt sen vihollisen taka-alalle ja alkanut lopultakin taas elää. Elän niinkuin haluan, elän niinkuin ennen. Uskomattoman vapauttavaa!

Tietyllä tapaa sitä on tullut riippuvaiseksi siitä typeryksestä joka ruikuttaa peilin edessä ja vaatekaapilla, mutta empäs kuitenkaan ajattele lähimainkaan joka päivä peilin edessä olevani läski ja etten voi mennä mihinkään. En enää jaksa hokea sitä samaa mantraa itselleni joka aamu ja olen ollut idiootti sitä milloinkaan hokiessani. Nyt olen kuitenkin vahingosta viisastunut ja vinkkaan peilikuvalle silmää hyvillä mielin. Voin nakata vaatekaapista jotain päälle, lähteä menemään ja vieläpä koen näyttäväni hyvältä. Tervetuloa takaisin itsevarmuuteni, sinua onkin odotettu!

Vasemman reunan tickeriin on päivitetty tämän aamun tulos 94,3 kiloa. Mahtava fiilis! 95 kilon haamuraja, joka oli niin nihkeässä saavuttaa, on nyt selätetty. Alaspäin siis matkani käy. Päivittelin parihaasteenkin tulokset. Mies ei ole ihan samassa veneessä, mutta ei se mitään; minua vartenhan tämä koko tsemppi taas pistettiin pystyyn. Mies on kuitenkin sinällään muotoisensa ja kesä on tuloillaan - sitten lähtee lisää mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

Vaakamaniaa.

Olen ollut taas puntarin pauloissa pääsiäisen jälkeen. Ennen pääsiäistä vaaka vilautti alle 95 kiloa ja pääsiäisen syöpöttelyjen ja juopottelujen jälkeen paino on pyörinyt napakasti 96-97 kilossa. Ihan on ällöttänyt koko viikon. Olenkin sitten hypännyt vaakalla aamua iltaa voivottelemassa ja stressaamassa. Pitäisi heittää suohon koko puntari ja kaivella se sitten sieltä vaikkapa kerran kuukaudessa näytille - ei tulisi vouhkattua jokaikisen sadan gramman takia. Mikä ihme siinä on ettei sitä puntaria voi vain pitää piilossa edes paria viikkoa kerrallaan ja käydä sitten lukemassa hyviä tuloksia? Tyhmästä päästä kärsii koko akka.

Nyt kuitenkin hyviin uutisiin.

Eilen illalla vaaka näytti vielä niin lohduttomia lukemia kuin jotain 96 päällä. En ollut ajatellut käydä tänä aamuna ollenkaan vaakalla pettymässä, mutta kävimpä kuitenkin. 95,1 kiloa! HAH! Käänsin vaakan toiseen asentoon. 95,1 kiloa! Pakkohan se on uskoa. Oi onnea! Tästä on taas hyvä jatkaa taistoa.

Liiku!

Toissailtainen paha mieli on muisto vain. Otin niskalenkin asenteestani ja rääkkäsin alakulon itsestäni pihalle. Eilen konsteina oli 45min crossausta ja 100min vaunulenkkeilyä, tänään suuntasin tunniksi puntille. Huomenna taas odottaa lenkki. Kyllä se paha mieli liikkuessa hukkuu pois matkasta. Jos ei muuten huku, niin viimeistään kun huomaa lihasta löytyvän ja senttimitan numeroiden pienenevän pikkuhiljaa. Hyvä mieli voitti taas! Jes! Kyllä liikkuminen kannattaa aina, perkules.

Kun mikään ei riitä.

Pitkästä aikaa nyt iski kunnon alakulo ja epätoivo. Ihan hirveän saamaton olo ja paha mieli. tuntuu etten ole pienentynyt milliäkään enkä tule koskaan pienenemäänkään. Typerää. ei olisi pitonyt katsoa telsusta "Kulta, sinusta on tullut pullukka"-sarjaa, jossa päätähti kutistui lähes 17kg seitsemässä viikossa. Ei myöskään olisi pitänyt käydä toteamassa vaa'alla, että koko viikon työ on mennyt hukkaan ja pääsiäisturvotuksia on kahden ja puolen kilon verran. Paskaa saatana, jos näin nätisti saan asian ilmaista.

Tuntuu myös sille, että minun pitäisi koko ajan olla liikkumassa ja treenaamassa. Koen huonoa omaatuntoa lepopäivistä vaikka kuitenkin tiedän, että niitä pitää pitää. Tänään en käynyt kuin pikkaisen kävelyllä, kun jostain syystä alavatsa ja alaselkä olivat jossain ihmeellisessä kivuliaassa krampissa; liian vähäinen liikunta tälle päivälle jäi kuitenkin kaivelemaan vaikka se olikin ihan omaksi parhaakseni. Ärsyttävä läskipossu-olotila, hyi.

Toivotaan huomiselta päivältä parempaa fiilistä. Jos lihaksisto ei pistä hanttiin niin pinkaisen aamusta crossarille ja illasta lenkille. Tiistaina odottaakin salivuoro ja jääkaappiin on ladattu taas uutta viikkoa odottamaan raejuustot ja mehukeitot.

Minähän kutistun, kun niin kerran olen päättänyt!

Hässäkkä.

Hirveää tohinaa, vaikka ei mitään tekemistä olekkaan. Koko ajan pitää puuhata jotain. Eilen piti tehdä keväinen kuvapostaus joka sitten jäi kaiken muun tekemisen jalkoihin. Mitäs sitten muka tein? Pakkasin pääsiäisreissua varten, täyttelin epäonnistuneesti kelan lappusia, paimensin tyttöstä, kävin lenkillä, kahvitin serkkupoikaa, pyörin jääkaapin ovella kun kroppa huusi ruokaa muutaman päivän vajailla pyörimisen jälkeen. Mistä tätä tekemistä oikein tulee? Mitään ei ehdi, kun kaikkea pitää tehdä niin paljon. Mutta kuulemma kiire on ihmisen omia keksintöjä, asennekysymys siis.

Paino se vaan pyörii sitkeästi 95 kilon yläpuolella. Pienempien lukujen vilautuksen jälkeen kuitenkin uskon vanhan kaavan pitävän paikkansa ja painon putoavan viikon sisällä. Pidetään ainakin sormia ristissä. Olen kyllä liikkunutkin tällä viikolla reippaasti eli pari lepopäivää voisi olla paikallaan tämän päivän salin jälkeen. Kyllä se sieltä tulee pudotuskin ajallaan, nou hätä.

Päivitän parihaasteen suoraan sitä koskevaan ensimmäiseen postaukseen että linja pysyy selkeänä. Tuloksista voisin mainita sen verran etten ihan tyytyväinen ole edes omaan tulokseeni vaikka painoa onkin lähtenyt, missä ne sentit on häh!? Mies näyttää laihtuneen silmissä vaikka paino samoilla olikin jopa noususuuntainen. Ei tätä kuitenkaan niin vakavasti pidä ottaa ja kiloistahan tässä oli kysymys. Ei pidä nyt alkaa hurjimaan tämän kanssa, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.

Liian kevyet eväät.

Sitä on näköjään opeteltu syömään todella kevyesti. Eilen sain kasaan tuhatkunta kaloria, kun en vain muistanut syödä kunnolla vaikka kilokubia käytinkin. Siis söin sinänsä kunnolla, että kahteen otteeseen söin possupihvin salaatilla, mutta välipalat ja muut taisivat kyllä jäädä aika mitättömiksi. Äsken pyöräytin jättikattilallisen kasvissosekeittoa, joka on ehdottomasti mitä parhainta laihisruokaa, ei nimittäin kalorit huuda hoosiannaa isonkaan lautasellisen jälkeen. Täyttäväähän se on ja vaikea tuolla eväällä on saada kaloreita "täyteen".

Miten monta päivää ja miten vähillä kaloreilla pitää olla, että sietää ruveta pelkäämään säästöliekkiä? Ei kai se vielä viikossa tapahdu?

Kevät tekee tuloaan lopultakin! Olin eilen onnesta ymmyrkäisenä, kun paistattelin päivää aitan nurkkapäähän nojaillen. Taapero hommaili omiaan, joten minulle jäi hyvää aikaa narrata pisamia nenänpäähän. Oli TODELLA lämmintä siinä paistatellessa! Tänään lähden keväisen päivän kunniaksi kylätouhuihin V:n kanssa; napataan vaunut peräkonttiin ja kärrytellään pitkin kyliä. Kenkäkauppan kutsuu minua ostoksille, mutta jos nyt kuitenkin hillitsisin himoni.

Vanha vaakamme -hyvän mielen vaaka- vilautti minulle jo alle 94 kiloa. Kyseinen vekotin näyttää 1,5-2 kiloa vähemmän kuin tuo meidän oikeita lukemia näyttävä vaaka, mutta edes tuosta en ole saanut noin ihania numeroita ulos alkuraskauden jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti olen siis kohta karistanut viimeisetkin raskauskiloni. Se on onnea se!

Uutta luettavaa.

Kaipaan kipeästi kivoja seurattavia blogeja! Jos sinulla on oma blogi tai joku erityinen suosikki blogimaailmassa, niin linkkivinkkejä otetaan vastaan. Huhuilin vähän entisiä lukijoitani vanhojen blogien puolelta, joten jos eksytte tänne niin linkatkaahan tekin omanne niin saatte minut vaivoiksenne.

11.

Haaste käveli syliin Fjärilin blogista seilatessani blogimaailmassa.

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta 

1. En osaa valita mitä faktoja kertoisin itsestäni.
2. Emmin muutenkin valinnoissani todella paljon.
3. En kadu kovinkaan montaa tekoani, ne ovat kokemuksia.
4. Uskon kohtaloon.
5. Olen todella huonomuistinen, joka johtuu siitä etten keskity tarpeeksi.
6. Minulla on hirvittävän paha tapa pureskella poskiani.
7. En laita kovin usein ruokaa, vaan meillä mies heiluu keittiössä.
8. Koen päivittäin olevani huono jossain.
9. Rakastan kesäöitä, erityisesti kaupungissa.
10. Kengännumeroni on valtava ja leveä 41.
11. Olen Avonin purkkien ympäröimä itsenäisen kauneuskonsultin toimesta johtuen, mutta yritän pitää sen ulkona blogista kaikista purkkipostaus-ajatuksista huolimatta.

Fjärilin kysymykset minulle

1. Mitä himoitset juuri nyt? 
Pirtelöä. Mansikkapirtelöä. Tai banaani. Tai molempia.

2. Mikä saa sinut syttymään? 
Jos puhutaan arjen innostumisista, niin ne vaan tulevat ja menevät ihan omalla painollan. Perverssissä mielessä sytyn pitkistä ja kiusoittelevista suudelmista.

3. Mistä unelmoit? 
Oman alani löytämisestä ja siitä, että olen vielä joskus ihana nainen myös omasta mielestäni.

4. Millainen asunto sinulla on? 
N. 120 neliöinen, -95 valmistunut, punainen puutalo. Perusysäri, paljon koivupaneelia.

5. Mitä kadut? Miksi? 
En osaa oikein katua, mutta pakko kai se on jotain sanoa. Paria typerää suhdetta. Tämänpäiväistä päätöstä lopettaa kissamme. Joitain riitoja läheisten kanssa. Huolimattomuutta nuoruudessa. Mutta oikeastikkaan en virallisesti kadu - kaiken on pitänyt tapahtua, jotta elämä olisi sitä mitä se on nyt.

6. Lempivärisi?
Musta. Oranssi. Violetti.

7. Mistä saat voimaa jaksaa kun tuntuu ettet jaksa? 
Rakkaalta ystävältäni K:lta. Raivolenkkeilystä. Musiikista.

8. Mitä haluaisit tehdä, muttet ole koskaan tehnyt? 
Käydä jenkeissä ja muuttumisleikissä.

9. Mikä on lempparisi Disneyn klassikoista? 
Ehdottomasti Leijonakuningas.

10. Luetko kirjoja? Jos kyllä, niin mitä luet mieluiten? 
Harvoin. Akkojen huumorihömppää, Juoppohulluja tai jotain jännitys+romantiikka-shittiä.

11. Lempparibiisi?
Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää, Example - Changed the way you kiss me, Kaija Koo - Vapaa

Minun kysymykseni:

1. Kuinka usein itket?
2. Mikä sai sinut bloggaamaan?
3. Mikä on lapsellisin tapasi?
4. Oletko tehnyt typeryyksiä juovuksissa?
5. Kun kuulet musiikkia, onko sinun pakko tanssia tai laulaa mukana?
6. Oletko vanhempi / kuinka monen lapsen vanhempi olet?
7. Ovatko lihavat laiskoja?
8. Oletko puhuja vai kuuntelija?
9. Miten toimit menettäessäsi hermosi?
10. Mustat karkit vai hedelmänamit?
11. Mainitse kolme esinettä mitä käytät päivittäin ennen kello 9.00.

En lue nykyisin kuin yhtä blogia ja silläkin on niin monia lukijoita ettei mainostusta kaipaa. Kuka kokee tämän omaksi asiakseen niin tehköön. Vinkkaathan minulle kommenttilaatikkoon tehtyäsi tämän.