torstai 28. helmikuuta 2013

Grauh!

Eilinen salitreeni ei oikein lähtenyt. Liian vähän aikaa, liian vähiä laitteita, liian kevyet painot. Ensikertalaisellekkin liian turvallinen reissu. Ensi kerralla sitten paremmalla otteella ja jo vähän tutumpaan ympäristöön. Lihakset eivät ole juurikaan kipeät eli tuntuu sille että treeni meni hukkaan. Painokin oli noussut 200 g sunnuntaista. Kiukuttaa!

Nousin väärällä jalalla muutenkin, mutta sehän ei ole mitenkään harvinaista. Tuo ihmislapsi vain ajaa minut hulluuden partaalle sillä, että se haistaa milloin minä olen heräilemässä. Jos haluaisin herätä oikeasti ajoissa nauttimaan rauhassa aamukahvini niin pitäisi kipaista pystyyn ehkä 5.00. Tosi ihanan kuuloista.

Kaikesta huolimatta aion saada itseni iloisemmaksi vielä jossain vaiheessa tätä päivää. Onneksi pääsen sentään hierojan penkkiin makailemaan kaikkine ei-kipeine lihaksineni.

maanantai 25. helmikuuta 2013

In the mood!

Tämänpäiväinen auringonpaiste sai minut taas ihan villiksi ja pakotti minut liikahtamaan. Tulinkin melko railakasta tahtia kyläreissulta kotiin ja hyppäsin ulkoiluvetimiin. Sauvat vain viuhuivat, kun painelin menemään ihan huikeaa yli 6,5 kilometrin tuntivauhtia. Tämän päivän säähän sopiva varustus näkyi olevan hihaton paita ja ohut softsell-pusakka, ja näissäkin tuli kuuma. Ompa nyt vaan hieno olotila, kun kävi vähän nykäisemässä.

Tämän viikon ohjelmaan aion sisällyttää liikuntaa mahdollisimman rutkasti ja syödä taas välillä kiloklubin oppien mukaisesti; innolla odotan, josko vaaka vilauttaisi näillä eväillä jotain alle 95. Siis ihan mahdoton draivi tuntuu olevan päällä ja jos viikosta on luvattu vielä kovin aurinkoinenkin, niin sehän on vain plussaa.

Onkohan tällä buumilla jotain tekemistä Mivi Total Plus - vitamiinivalmisteen kanssa? Aloin naukkailla sitä omatoimisesti epäiltyäni aikani kilpirauhasen vajaatoimintaa, arvojen kuitenkin ollessa vielä viitearvojen sisällä. On ihan huikean vilkas olo, vitamiinilla ja tyrosiinilla lienee osuutta asiaan.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Olot.

 

Tältä tuntuu. Hyvä, eiks je?

Alanko oikeasti olemaan valmis lopultakin nousemaan kyykystä ylös? MINÄ olen taas olemassa jossain, pienestä pilkistän, mutta kuitenkin olen. huonen itsetunnon syvä suo on -toivottavasti pysyvästi tällä kertaa- muuttumassa ihan kävelykelpoiseksi maastoksi. Näillä mennään ja tämä draivi pitää koittaa pitää päällä.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Välilehdellä soittelua.

Kaksi uutta välilehteä. Toinen syväluotaavaa viiltävän tarkkaa analyysia varten, toinen koskien läskeihin liittyvää prijektiani. Pari puuttuu vielä, kuvia elämästä ja lukuja/kuvia projektista.

Ihana olla pitkästä aikaa hyvällä mielellä. Olen koko viikon ollut jossain määrin kärttyinen, nyt on parempi päivä. Kärttyisyydestäni huolimatta olen kuluvalla viikolla ollut aivan uskomattoman aikaansaava. Kulkeekohan ne kaksi käsi kädessä?

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ei niinkuin elokuvissa.

Hehkutin sitä flunssan lyhyisyyttä vähän turhan aikaisin. Pari päivää meni lähes kuumeisena, nyt olo on muuten vain räkäinen ja väsynyt. Josko tänään kuitenkin selviäisi pihahommiin pienen naisen kanssa, ihan vain siitä ilosta että ollaan lähes terveitä molemmat.

Paino heijaa taas jossain taivaisiin menevien tikapuiden ties kuinka monennella askelmalla. En kuitenkaan jaksa repiä stressiä. Mitä sitten jos ruoka on maistunut kipeänä ollessa? Eiköhän tässä ole aikaa kutistaa itseään. Tulin siihen tulokseen, että kipeänäkin olin vain siksi että vauhti vähän hidastuisi. Kaikella kun on tarkoituksensa jos minulta kysytään.

Perusmaanantai saa nyt lipua ohi huonon kirjan merkeissä. Manhattanin blondit, here I come.

torstai 14. helmikuuta 2013

Tautinen meno.

Sitähän sai jo toisen lentsun itselleen haalittua tälle vuodelle. Minä taisin selvitä parin päivän kurkun kutituksella ja köhimisellä, mutta pieni ihmisemme V sairasti kyllä ihan kunnon monipäiväisen räkäyskän. Nyt aletaan jo molemmat olemaan parempana ja tänään saatetaan uskaltautua ulkoleikkeihinkin joksikin aikaa.

Pienenemis-projekti ei ihan ole taas ottanut tuulta siipiensä alle. Pitäisi ja pitäisi, niinkuin aina. Tänään vien itseni lenkille, vaikka väkisin. Viikonlopun humujen kilot tuntuvat vielä tuossa vyötäisillä niin pakkohan niitä on lähteä kuluttamaan, että pääsee jatkamaan siitä mihin jäi. Nesteitähän ne vain on, mutta tiukassa silti ainakin jos päivät menevät lentsun kanssa velloessa.

Ihmeellisiä aioita tapahtuu. Olen kasvanut aikuiseksi. Minä pyysin miestäni tekemään hernekeittoa ruoaksi. Uskomatonta. Söin vielä santsiannoksenkin. Aika urheaa. Myös miehen tekemät kaaliruoat ovat löytäneet paikkansa sydämessäni. Näin se vaan maku muuttuu.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Lisää ja lisää.

Vastasin pienessä fb-kyselyssä kahteen kymykseen samalla tavalla; mitä halusit olla 18 vuotiaana, mitä haluat olla nyt? Vastaukseni molempiin oli "aina enemmän kuin mitä olin/olen". Tuotakaan ei juuri tarvinnut miettiä.

Mikä ihmeen riittämättömyyden tunne minussa velloo? Jotenkin vielä suon sen nuorelle ja naiiville 18 vuotiaalle minälleni, mutta että vieläkin. Olen kasvanut aikuiseksi, luulisi minun jo löytäneen itsenikin ja olevan tyytyväinen siihen mitä olen. Miksi aina pitäisi pystyä olemaan super? Miksi asetan itselleni ihan mielettömiä tavoitteita joihin en kuitenkaan pääse? Miksi teen itse itsestäni huonomman kuin olen?

Ei minulle kukaan ole tullut sanomaan etten riittäisi. Kukaan ei ole kertonut etten ole kyllin hyvä. suorastaan päin vastoin. Muiden puheiden mukaan olen vahva ja itsevarma, hyvä äiti ja hyvä työntekijä, hyvä tyyppi jonka kanssa ihmiset tahtovat viettää aikaa. Siitäkin huolimatta olen edelleen samassa suossa missä olin jo 8 vuotta sitten.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Yllätys.

Pää hajoaa tähän ettei tule kirjoitettua. En tiennytkään osaavani kaivata tätä. Ilmeisesti haluan sittenkin jakaa elämäni ja tuntoni muiden kanssa. Ilmeisesti puhuminen ei sittenkään riitä.

Luultavasti nuotti ei ole juurikaan eri kuin ennen. Aion kertoa mikä tuntuu pahalle, mitä olen tehnyt perheeni kanssa, mitä sain kasvamaan kasvihuoneessani, miksi viimeksi itkin, mitä kaipaisin nyt eniten, mikä saa minut nauramaan, minne matkustan ja miksi minä olen minä.

Jos haluat, jää toki. Jätä kommenttikin.