Sitähän sai jo toisen lentsun itselleen haalittua tälle vuodelle. Minä taisin selvitä parin päivän kurkun kutituksella ja köhimisellä, mutta pieni ihmisemme V sairasti kyllä ihan kunnon monipäiväisen räkäyskän. Nyt aletaan jo molemmat olemaan parempana ja tänään saatetaan uskaltautua ulkoleikkeihinkin joksikin aikaa.
Pienenemis-projekti ei ihan ole taas ottanut tuulta siipiensä alle. Pitäisi ja pitäisi, niinkuin aina. Tänään vien itseni lenkille, vaikka väkisin. Viikonlopun humujen kilot tuntuvat vielä tuossa vyötäisillä niin pakkohan niitä on lähteä kuluttamaan, että pääsee jatkamaan siitä mihin jäi. Nesteitähän ne vain on, mutta tiukassa silti ainakin jos päivät menevät lentsun kanssa velloessa.
Ihmeellisiä aioita tapahtuu. Olen kasvanut aikuiseksi. Minä pyysin miestäni tekemään hernekeittoa ruoaksi. Uskomatonta. Söin vielä santsiannoksenkin. Aika urheaa. Myös miehen tekemät kaaliruoat ovat löytäneet paikkansa sydämessäni. Näin se vaan maku muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti