sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Valoisat yöt.

Kävin äsken nollailemassa viikonlopun vauhdikkaita tunnelmia kuuden kilometrin lenkillä. Lähdin vasta kahdeksan jälkeen ja viivyin vajaan tunnin retkelläni. Nautin aivan täysin siemauksin, kun lopultakin on valoisaa vielä taaperon nukkumaanmenoajan jälkeenkin. Kaunis kuunsirppi köllötteli sinertävänharmaalla pilvenhattaraisella taivaalla, viileä ilma tuntui raikkaalta ja keväänmerkkinä töyhtöhyypät kikattivat naapurin pellon poskessa. Olen aina ollut ihastunut kesäöihin, niiden valoisuuteen ja taianomaisuuteen; näköjään saman fiiliksen äärelle on mahdollista päästä jo nyt keväänkorvalla illan kajossa. Viikonloppu ja viikko on nyt käsitelty ja pää tuuletettu, tästä on hyvä suunnata uudelle viikolle. Ohjelmassa lienee niiden grammojen pudotusta mitä kävin vanhempien luota hakemassa; siellä en syö koskaan oikein, mutta kuitenkin olen koko ajan syömässä. Ärsyttävä paikkatapa. Mutta pitäähän sitä välillä olla kuin ei laihduttaisikaan, menee maku koko hommasta.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tilavuudesta.

Olen tullut tietoiseksi -kiitos Kiloklubin foorumin- eräästä hyvinkin merkittävästä asiasta painonpudotuksen tiellä. Olenhan aina tiennyt, että lihas painaa enemmän kuin läski, mutta en ole koskaan ajatellut sitä tilavuuden kannalta. Katsoin muutamia kuvia intterneetistä google-hakusanoilla "läski lihas tilavuus". Mielenkiintoista faktaa, etten sanoisi! Tämän innostama tsekkailinkin himppasen kriittisemmällä silmällä Kk:n edistymiskäyrää ja vanhoja kuvia -Minä-osiostakin yksi hyvä verrokkikuva löytyy- ja jouduin toteamaan, että ollaanhan sitä nyt pienempää naista vaikka muulle tuntuukin.

Liitän ihan vain huvin vuoksi tähän tuon edistymiskäyräni. Karua katsottavaa joiltain osin. Alkulukemat ja loppulukemat ovat lähes samoja, vaikka kroppa onkin ihan erilainen nyt kuin silloin; Maha se vain silti pysyy vaikka kaikki muut paikat kiintetyy. Heittelyt vyötärölukemassa johtuvat mittauspaikan vaihtamisesta (milloin navasta, milloin kaksi sormea yläpuolelta). Paino tekee tyylikästä hain hammasrivistöä, kun usein hyppää vaa'alla, mutta onnea on, että nuo viime aikojen huiput ovat vain megalomaanisia turvotuksia, kuten pääsiäiseltä. Muutenkin välillä on "vähän jäänyt" koko mittailu ja puntarointi, mutta näkee tuosta pääsuunnan.

Urani Kiloklubissa. Korkein huippu on loppuraskauden viimeinen kotipunnitus jonkinverran ennen synnytystä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Outta my head.

Se ääni, joka päässäni on kuiskutellut minulle parisen vuotta, on muuttunut vain pieneksi kuiskaukseksi. Se ääni, joka sanoi etten voi laittaa tuota ja tuota ja tuota päälleni, kun näytän niissä lihavalta. Se ääni, joka sanoi etten voi mennä salille läskeineni hikoilemaan. Se ääni, joka sai minut nolostelemaan jopa perheeni ja parhaimpien ystävieni seurassa. Se ääni, jonka vuoksi olen kulkenut kaksi vuotta kuin sumussa. Olen repinyt itseni irti sen äänen nalkuttavien ja alentavien kommenttien köysistä, olen passittanut sen äänen nurkkaan häpeämään käytöstään ja karannut itse vapauteen. Varo ettei pahin vihollisesi asu omien korviesi välissä, sanotaan. Tiedän tasan tarkkaan mitä sillä tarkoitetaan. Olen teljennyt sen vihollisen taka-alalle ja alkanut lopultakin taas elää. Elän niinkuin haluan, elän niinkuin ennen. Uskomattoman vapauttavaa!


Tietyllä tapaa sitä on tullut riippuvaiseksi siitä typeryksestä joka ruikuttaa peilin edessä ja vaatekaapilla, mutta empäs kuitenkaan ajattele lähimainkaan joka päivä peilin edessä olevani läski ja etten voi mennä mihinkään. En enää jaksa hokea sitä samaa mantraa itselleni joka aamu ja olen ollut idiootti sitä milloinkaan hokiessani. Nyt olen kuitenkin vahingosta viisastunut ja vinkkaan peilikuvalle silmää hyvillä mielin. Voin nakata vaatekaapista jotain päälle, lähteä menemään ja vieläpä koen näyttäväni hyvältä. Tervetuloa takaisin itsevarmuuteni, sinua onkin odotettu!


Vasemman reunan tickeriin on päivitetty tämän aamun tulos 94,3 kiloa. Mahtava fiilis! 95 kilon haamuraja, joka oli niin nihkeässä saavuttaa, on nyt selätetty. Alaspäin siis matkani käy. Päivittelin parihaasteenkin tulokset. Mies ei ole ihan samassa veneessä, mutta ei se mitään; minua vartenhan tämä koko tsemppi taas pistettiin pystyyn. Mies on kuitenkin sinällään muotoisensa ja kesä on tuloillaan - sitten lähtee lisää mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vaakamaniaa.

Olen ollut taas puntarin pauloissa pääsiäisen jälkeen. Ennen pääsiäistä vaaka vilautti alle 95 kiloa ja pääsiäisen syöpöttelyjen ja juopottelujen jälkeen paino on pyörinyt napakasti 96-97 kilossa. Ihan on ällöttänyt koko viikon. Olenkin sitten hypännyt vaakalla aamua iltaa voivottelemassa ja stressaamassa. Pitäisi heittää suohon koko puntari ja kaivella se sitten sieltä vaikkapa kerran kuukaudessa näytille - ei tulisi vouhkattua jokaikisen sadan gramman takia. Mikä ihme siinä on ettei sitä puntaria voi vain pitää piilossa edes paria viikkoa kerrallaan ja käydä sitten lukemassa hyviä tuloksia? Tyhmästä päästä kärsii koko akka.

Nyt kuitenkin hyviin uutisiin.

Eilen illalla vaaka näytti vielä niin lohduttomia lukemia kuin jotain 96 päällä. En ollut ajatellut käydä tänä aamuna ollenkaan vaakalla pettymässä, mutta kävimpä kuitenkin. 95,1 kiloa! HAH! Käänsin vaakan toiseen asentoon. 95,1 kiloa! Pakkohan se on uskoa. Oi onnea! Tästä on taas hyvä jatkaa taistoa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Liiku!

Toissailtainen paha mieli on muisto vain. Otin niskalenkin asenteestani ja rääkkäsin alakulon itsestäni pihalle. Eilen konsteina oli 45min crossausta ja 100min vaunulenkkeilyä, tänään suuntasin tunniksi puntille. Huomenna taas odottaa lenkki. Kyllä se paha mieli liikkuessa hukkuu pois matkasta. Jos ei muuten huku, niin viimeistään kun huomaa lihasta löytyvän ja senttimitan numeroiden pienenevän pikkuhiljaa. Hyvä mieli voitti taas! Jes! Kyllä liikkuminen kannattaa aina, perkules.