Jotta ei vallan elämäntehtäväänsä unohtaisi ja projektiansa nurkkaan lykkäisi, niin otetaampas taas ukkokullan kanssa pieni paritsemppaus. Näitä on tehty ennenkin; viime syksynä taisi olla kuukaudessa -10cm yhteensä, talvella -5kg kuukaudessa yhteensä ja nyt kevään korvalla meinattiin pistää tuplat jälkimmäiseen verrattuna - sekä painon, että ajan suhteen.
19.3. - 18.5. 2013 välisellä ajalla olisi siis tarkoitus karkottaa vitonen mieheen toinen toistamme tukien. Puntarin ja mittanauhan kanssa pelehditään kymmenen päivän välein aamutuimaan. Sentit mitataan navan kohdalta, joka itselläni on ainakin ehdottomasti pahin pömppä.
Keinot ovat vapaat, mutta tähän asti ainakin olleet yhteiset pääpiirteittäin. Katsotaan mihin kyetään, aiemmin ollaan pärjätty näissä aika mainiosti. Tästä saadaan samalla kivasti yhteistä tekemistä ja yhteisen liikunnan intoa. Pariterapiaa parhaillaan, jos pieni huumori sallitaan.
Huomenna päästään puntaroimaan ekaa kertaa. Omat vaakanumerot hivenen hirvittävät, kun tuli oltua työporukan kanssa hunnigolla ja muutenkin meni viikonloppu rentoillessa. Samoja kilojahan ne kuitenkin ovat, on se alkupaino mitä hyvänsä. Tällä saa muutenkin hyvää uutta pontta tähän laihdutusprojektiinsa.
J S
KG CM KG CM
19.3. 90,7 98,0 96,9 110,0
28.3. 90,9 97,0 95,2 110,0
9.4. 90,2 98,0 94,3 109,7
19.4. - - 93,3 109,0
9.5. 88,9 96,0 92,2 108,4
18.5. 90,0 97,5 91,4 107,4
Tavoite 85,7 91,9
Omalta osaltani olen enemmän kuin tyytyväinen ja miehenhän oli tarkoituskin olla vain mukana minun vuokseni. Hyvin onnistui psykologinen huijaus. Töiden alkamisen ansiosta viimeiset rutistukset eivät tuntuneet olevan edes tiukassa ja tästäkin alaspäin on jo menty ihan jokusia kiloja. On tämä vaan ihanaa!
maanantai 18. maaliskuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Kelit, ne kelit.
Lunta ja tuulta ja pakkasta. Mitäs meininkiä tämä tämmöinen on? No talveahan se, mutta alkais jo riittämään. Näillä sadekeleillä ja matalapaineilla -oli ne sitten kesällä tahikka talvella- mulla ei tunnu olevan voiman tai kiinnostuksen ripettäkään mitään asiaa kohtaan. Turhauttaa ja syötättää, siinä päällimmäiset olot. Kenkuttaakin. Ja lastakin kenkuttaa ja räähkyyttää. Mitä ihanin yhdistelmä!
tämä poikii luultavasti välittömän paskamutsi-fiiliksen, mutta aion nyt tunnustaa ihan suoraan että tänään ei kyllä ulkoiltu sitten metriäkään. Kun muut mammat jälkikasvuineen työntyy pihalle lumilenkkeihin michelin-asuissaan, niin me tytöt otettiinkin oikein pitkän kaavan mukainen lämmin kylpyhetki. V puljasi vannassaan ja minä liotin nahkaani suihkun alla oikein syntisen pitkään. Näin tänään.
tämä poikii luultavasti välittömän paskamutsi-fiiliksen, mutta aion nyt tunnustaa ihan suoraan että tänään ei kyllä ulkoiltu sitten metriäkään. Kun muut mammat jälkikasvuineen työntyy pihalle lumilenkkeihin michelin-asuissaan, niin me tytöt otettiinkin oikein pitkän kaavan mukainen lämmin kylpyhetki. V puljasi vannassaan ja minä liotin nahkaani suihkun alla oikein syntisen pitkään. Näin tänään.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Vanhaa faktaa!
Kummia lukemia löytyi erään vanhan blogin kätköistä. Ekaan lukuun ei olisi pitkäkään taival - sitten voisikin jatkaa siitä mihin ennen raskautta jäi. Jälemmät luvut ovat onneksi tarpeeksi kaukana menneessä, siis n. 10 kilon ja 20 sentin päässä.
8.8.2010
Paino 93,4 kg
10.3.2012
Paino 106,0 kg
Vyötärö 121,5 cm
8.8.2010
Paino 93,4 kg
10.3.2012
Paino 106,0 kg
Vyötärö 121,5 cm
Liian pieniä kiloja.
Ei yksinkertaisesti ikinä!
Olen usein pohtinut mille näyttäisin jos painolukemani alkaisi vitosella. Jopa 59 kiloa kuulostaa ihan kamalan pienellä luvulle näihin hartioihin ja lanneluihin verraten. Jos painaisin 59 kiloa BMI:ni olisi 20,7. Tuntuu jotenkin epätodelliselle, että niin pieniä ihmisiä edes on. Totta kai ymmärrän, että joku lyhyt ihminen painaa sen verran, mutta eikö minun pituiseni (168,5cm) ole jo aika luiseva salli noilla lukemilla?
Jos olisin nyt ensihätään tyytyväinen sitten, kun saan painoni nuijittua vaikkapa 85 kiloon ja siitä vielä kympin pois - siis yhteensä 20 kiloa. Epäilen jopa sittenkin olevani omasta mielestäni liian kuikelo. Surullista vain on, että vielä 85 kiloisenakin olisin vain siinä ja hilkulla pelastautunut merkittävän ylipainon puolelta.
Siis kehonkuvanihan on tällä hetkellä (varmaan ihmeellisen) hyvä ja valoisa - En koe olevani mikään läskiplösöjättiläinen, vaan vähän tuhtissa kunnossa oleva tanttara vain. Onko kaikki tämä lihominen saanut minut uskottelemaan itselleni vaikka mitä valeita? Olenko niin sopeutunut kokoon xxl/46-48 etten enää muistakkaan aikaa jolloin vielä sujahdin 38 vaatteeseen ja olin koin olevani lihava ja isompi kun muut?
Omaa kehonkuvaani kyseenalaistaen kysynkin, saako olla vähän painava jos tahtoo?
Olen usein pohtinut mille näyttäisin jos painolukemani alkaisi vitosella. Jopa 59 kiloa kuulostaa ihan kamalan pienellä luvulle näihin hartioihin ja lanneluihin verraten. Jos painaisin 59 kiloa BMI:ni olisi 20,7. Tuntuu jotenkin epätodelliselle, että niin pieniä ihmisiä edes on. Totta kai ymmärrän, että joku lyhyt ihminen painaa sen verran, mutta eikö minun pituiseni (168,5cm) ole jo aika luiseva salli noilla lukemilla?
Jos olisin nyt ensihätään tyytyväinen sitten, kun saan painoni nuijittua vaikkapa 85 kiloon ja siitä vielä kympin pois - siis yhteensä 20 kiloa. Epäilen jopa sittenkin olevani omasta mielestäni liian kuikelo. Surullista vain on, että vielä 85 kiloisenakin olisin vain siinä ja hilkulla pelastautunut merkittävän ylipainon puolelta.
Siis kehonkuvanihan on tällä hetkellä (varmaan ihmeellisen) hyvä ja valoisa - En koe olevani mikään läskiplösöjättiläinen, vaan vähän tuhtissa kunnossa oleva tanttara vain. Onko kaikki tämä lihominen saanut minut uskottelemaan itselleni vaikka mitä valeita? Olenko niin sopeutunut kokoon xxl/46-48 etten enää muistakkaan aikaa jolloin vielä sujahdin 38 vaatteeseen ja olin koin olevani lihava ja isompi kun muut?
Omaa kehonkuvaani kyseenalaistaen kysynkin, saako olla vähän painava jos tahtoo?
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Maanantai.
Miten menee?, kysyy Facebook. En jaksa vastata mitään lääperiä sinne. Ei ketään kiinnosta se, että olen saanut juoda aamukahvini rauhassa tai aion pestä tänään pyykkiä. En kyllä ole vielä tarpeeksi vireessä keksiäkseni myöskään mitään näppärää kirjoitettavaksi. Tänne voin onneksi kertoa arkisemmatkin oloni. Nyt vain tuntuu sille, että pitää saada puhua ihan arkiasiaa.
Saatan nyt hätäillä tämän asian suhteen, mutta kylläpä tuntuu harvinaisen aurinkoiselta tähän aikaan maanantai-aamuna. Herääminen tarpeeksi ennen taaperoa ja laskusuhdanteiset vaakalukemat näemmä antavat pontta passelisti viikon aloitukseen.
Kuten arvelinkin, viikonloppuna ei kiloja päässyt kertymään, päinvastoin. 200g laskua viime torstaista on ihan miellyttävä lukema. Tänä aamuna puntari siis vilautti tasan 96 kiloa. Onhan sitä alempanakin käyty, mutta se oli ennen viikontakaista humppaamista ja taisi olla vielä jonku lievän kituuttamisenkin jälkimaininkeja. Nyt olen siis alimmassa lukemassa jos ajatellaan hitaan laskun (=kestävän kehityksen) kannalta.
Kolme päivää mummolassa teki kyllä tehtävänsä rentoutumisen kannalta. Lapsi sai välillä viedä muita kuin minua leikin pyörteisiin ja minä sain tehdä aikuisten asioita. Aikuisten asiatkaan eivät kuitenkaan olleet pakkopullaa niinkuin kotityöt joskus kotona tuppaavat olemaan. Totta kai win-win-tilanteen säilyttämiseksi pitää mainita miten paljon piristystä pikkuakka tarjoilikaan mummon ja papan arkeen.
Kävin välissä pistämään pyykkikoneen pyörimään ja joku punainen langanpätkä mikä minulla tässä vielä hetki sitten oli katosi nyt ihan tyystin. Tuntuu siltä, että nyt on parempi lopettaa tähän.
Mainiota viikkoa!
Saatan nyt hätäillä tämän asian suhteen, mutta kylläpä tuntuu harvinaisen aurinkoiselta tähän aikaan maanantai-aamuna. Herääminen tarpeeksi ennen taaperoa ja laskusuhdanteiset vaakalukemat näemmä antavat pontta passelisti viikon aloitukseen.
Kuten arvelinkin, viikonloppuna ei kiloja päässyt kertymään, päinvastoin. 200g laskua viime torstaista on ihan miellyttävä lukema. Tänä aamuna puntari siis vilautti tasan 96 kiloa. Onhan sitä alempanakin käyty, mutta se oli ennen viikontakaista humppaamista ja taisi olla vielä jonku lievän kituuttamisenkin jälkimaininkeja. Nyt olen siis alimmassa lukemassa jos ajatellaan hitaan laskun (=kestävän kehityksen) kannalta.
Kolme päivää mummolassa teki kyllä tehtävänsä rentoutumisen kannalta. Lapsi sai välillä viedä muita kuin minua leikin pyörteisiin ja minä sain tehdä aikuisten asioita. Aikuisten asiatkaan eivät kuitenkaan olleet pakkopullaa niinkuin kotityöt joskus kotona tuppaavat olemaan. Totta kai win-win-tilanteen säilyttämiseksi pitää mainita miten paljon piristystä pikkuakka tarjoilikaan mummon ja papan arkeen.
Kävin välissä pistämään pyykkikoneen pyörimään ja joku punainen langanpätkä mikä minulla tässä vielä hetki sitten oli katosi nyt ihan tyystin. Tuntuu siltä, että nyt on parempi lopettaa tähän.
Mainiota viikkoa!
torstai 7. maaliskuuta 2013
Mummolaa ja kissaongelmia.
Tämä kotona oleminen alkaa taas maistumaan puulta aika railakkaasti, joten otammekin V:n kanssa menolipun mummolaan. Mitään lippujahan siihen ei oikeasti tarvita, vain ranskalainen ajokkimme joka kuljettaa meidät perille n. 70km päähän. Nämä tyttöjen reissut on välillä ihan hauskoja vaihtelun vuoksi - yleensä teemme reissut perheenä. Saa nähdä montako yötä viihdymme sielä vanhempieni ilona. Mies jää tänne ansaitulle viikonloppuvapaalle, ehkä vähän hulinoimaankin perjantai-iltana. Olen aina ollut selväpäisenä huono kommunikoimaan humalaisten kanssa, joten parempi etten ole täällä ollenkaan, kun mies kotiutuu valomerkin jälkeen.
Onneksi mummon ruokapadat eivät ole ylitsevuotavaisen suuria tai epäterveellisiä, joten tällä reissullahan voi vaikka epähuomiossa päästä jokusesta läskigrammasta eroon. Myös mahdollisuus fyysiseen työhön löytynee, joten lihaskipua lienee luvassa - ainakin tähän mennessä olen aina halonteossa löytänyt käyttämättömiä lihaksia.
Fyysinen työ olisikin nyt ihan paikallaan, koska koko viikko on mennyt ihan muissa hommissa kuin liikkuessa. Maanantain ja tiistain podin vielä jonkinasteista väsymystä ja kohmeloa viikonlopun jäljiltä, eilen sitten meni päivä seuhtoessa kissamme viirauksia ja kyläasioita. Ruokapuoli on onneksi ollut suht terveellinen ja paino näyttikin taas pitkästä aikaa 96,5. Tähän lienee on osuutta viime viikon kovalla urheilulla ja nesteiden kerääntymisellä, jotka nyt sitten levon myötä ovat hurahtaneet liikkeelle. Pudotus viikontakaisesta on siis 400g.
Kissaihmiset! Mitä tekisitte jos kissanne olisi parikin kertaa hyökännyt taaperon kimppuun ilman syytä? Tilanteen olen purkanut sillä, että olen napannut kiljuvan taaperon syliin, mutta kissa olisi vain vieläkin havittelemassa hyökkäystilannetta. Kun olen saanut lapsen sylistä pois esim. johonkin huoneeseen hetkeksi, olen laittanut kissan pihalle. Tämä on nyt tapahtunut kahdesti tämän vuoden puolella, ennen ei ollenkaan lapsen kohdalla. Olisi eri asia jos eläin uhittelisi minulle kuin lapselle. Kissalla on omia paikkoja joihin lapsi ei pääse, se saa huomiota silloin kun lapsi on unilla, ruokaa on saatavilla aina (jos se kelpaa), lasta kielletään härkkimästä ja kiusaamasta kissaa, kissaa leikitetään silloin kun se sitä on vailla, kissa ei myöskään vaikuta kipeälle ja madotukset ovat kunnossa. Tekeehän V toki äkkinäisiä liikkeitä, mutta ei se minusta oikeuta hyökkäilyä - varsinkin kun ne eivät ole leikkimielisiä. Kyseessä on 7v leikattu tyttökissa. Uusi koti on hakusessa, kun en osaa enää luottaa ettei näitä tilanteita syntyisi - molempien pitäisi kuitenkin saada olla omassa kodissaan vapaasti ja sitä ei voi näköjään ennustaa, että milloin karvaisella lapsella napsahtaa karvattoman suhteen päässä.
Onneksi mummon ruokapadat eivät ole ylitsevuotavaisen suuria tai epäterveellisiä, joten tällä reissullahan voi vaikka epähuomiossa päästä jokusesta läskigrammasta eroon. Myös mahdollisuus fyysiseen työhön löytynee, joten lihaskipua lienee luvassa - ainakin tähän mennessä olen aina halonteossa löytänyt käyttämättömiä lihaksia.
Fyysinen työ olisikin nyt ihan paikallaan, koska koko viikko on mennyt ihan muissa hommissa kuin liikkuessa. Maanantain ja tiistain podin vielä jonkinasteista väsymystä ja kohmeloa viikonlopun jäljiltä, eilen sitten meni päivä seuhtoessa kissamme viirauksia ja kyläasioita. Ruokapuoli on onneksi ollut suht terveellinen ja paino näyttikin taas pitkästä aikaa 96,5. Tähän lienee on osuutta viime viikon kovalla urheilulla ja nesteiden kerääntymisellä, jotka nyt sitten levon myötä ovat hurahtaneet liikkeelle. Pudotus viikontakaisesta on siis 400g.
Kissaihmiset! Mitä tekisitte jos kissanne olisi parikin kertaa hyökännyt taaperon kimppuun ilman syytä? Tilanteen olen purkanut sillä, että olen napannut kiljuvan taaperon syliin, mutta kissa olisi vain vieläkin havittelemassa hyökkäystilannetta. Kun olen saanut lapsen sylistä pois esim. johonkin huoneeseen hetkeksi, olen laittanut kissan pihalle. Tämä on nyt tapahtunut kahdesti tämän vuoden puolella, ennen ei ollenkaan lapsen kohdalla. Olisi eri asia jos eläin uhittelisi minulle kuin lapselle. Kissalla on omia paikkoja joihin lapsi ei pääse, se saa huomiota silloin kun lapsi on unilla, ruokaa on saatavilla aina (jos se kelpaa), lasta kielletään härkkimästä ja kiusaamasta kissaa, kissaa leikitetään silloin kun se sitä on vailla, kissa ei myöskään vaikuta kipeälle ja madotukset ovat kunnossa. Tekeehän V toki äkkinäisiä liikkeitä, mutta ei se minusta oikeuta hyökkäilyä - varsinkin kun ne eivät ole leikkimielisiä. Kyseessä on 7v leikattu tyttökissa. Uusi koti on hakusessa, kun en osaa enää luottaa ettei näitä tilanteita syntyisi - molempien pitäisi kuitenkin saada olla omassa kodissaan vapaasti ja sitä ei voi näköjään ennustaa, että milloin karvaisella lapsella napsahtaa karvattoman suhteen päässä.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Vaatekoi!!
Saatoinhan muutaman ruman sanankin tirskauttaa todetessani, että liiskaamastani pikkuperhosesta jäi kultapölyä kämmenelle. Hirveä mesominen vaatekaapeissa kuitenkin tuloksetta. Tähän mennessä on löytynyt yksi paita jossa on reikiä ja nekin sellasia, jotka voivat johtua kovasta käytöstä tai jostain pesukoneessa tapahtuneesta. Päätettiin kuitenkin saunottaa joitain vanhimpia ja epäilyttävimpiä tuotteita - 1 nojatuoli, pari seinäryijyä, huivi- ja pipovarastot, miehen sillasukat (omani heitin jo päivällä hätäpäissäni pakastimeen) ja pari takkia pääsivät nauttimaan komeasta reilun sadan asteen lämmöstä muutamaksi tunniksi. Vieläkin tuntu sauna hohkavan lämpöä koko taloon.
Kuitenkin epäilen ettei meillä ole vaatekoiongelmaa. Kaikki käytössä olevat vaatteet ovat oikeastikkin käytössä tai ainakin myllätään läpi vaatekaappia siivotessa eikä niissä mitään ole näkynyt. V:n liian isoina varastoidut vaatteet on myös myllätty tasaisin väliajoin läpi enkä niistäkään ole tavoittanut merkkiäkään koiongelmasta. Kai jossain pitäisi näkyä jotain koihin liittyvää jos niitä olisi? Onko muuta koilajia, joka jättää jälkeensä beigeä/kultaista pölyä liiskattaessa? Pitääkö tässä alkaa saunottamaan vielä nuo mattorullatkin kaikenvaruiksi? Huokaus.
Kuitenkin epäilen ettei meillä ole vaatekoiongelmaa. Kaikki käytössä olevat vaatteet ovat oikeastikkin käytössä tai ainakin myllätään läpi vaatekaappia siivotessa eikä niissä mitään ole näkynyt. V:n liian isoina varastoidut vaatteet on myös myllätty tasaisin väliajoin läpi enkä niistäkään ole tavoittanut merkkiäkään koiongelmasta. Kai jossain pitäisi näkyä jotain koihin liittyvää jos niitä olisi? Onko muuta koilajia, joka jättää jälkeensä beigeä/kultaista pölyä liiskattaessa? Pitääkö tässä alkaa saunottamaan vielä nuo mattorullatkin kaikenvaruiksi? Huokaus.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Rentoilua.
Viikonloppu meni vähän liiankin rentoutuneissa tunnelmissa. Pieni irtiotto arjesta on tietysti ihan paikallaan välillä ja ompahan nyt tullut taas oltua sosiaalisissa ympyröissä ainakin kylliksi vähälle aikaa. Vanhaksi vain olen tainnut tulla, kun vieläkin väsyttää. Itseaiheutettua, ei passaa valittaa - vaimitensemeni?
Tästähän sitä projektia voi taas jatkaa uudella vimmalla. Vaakaa en uskalla lähestyä vielä pariin päivään sattuneesta syystä, voi tulla itku. Runsaasti vettä ja sopivasti reippaita lenkkejä tai pitkänpitkiä rauhallisia kävelyitä niin pääsee taas laihduttamisen syrjään kiinni.
Mistähän johtuu, että toisen kroppa kerää niin paljon herkemmin ja enemmän nestettä kuin toisen? Minulla tuo viinanjuonti tai runsas erityisen suolaisen tai makean syönti aiheuttaa kilojen turvotuksen. Melko ahdistavaa. Siis yhdestä illasta jona saat nauttia tavoitepillifarkuistasi saatkin sitten toipua kaksi viikkoa ennen kuin farkut taas sopivat jalkaan. Myös puolukkapäivien lähestyminen kerää kroppaan helposti 2-3 kiloa ihan silkkaa nestettä. Epäkivaa.
Tästähän sitä projektia voi taas jatkaa uudella vimmalla. Vaakaa en uskalla lähestyä vielä pariin päivään sattuneesta syystä, voi tulla itku. Runsaasti vettä ja sopivasti reippaita lenkkejä tai pitkänpitkiä rauhallisia kävelyitä niin pääsee taas laihduttamisen syrjään kiinni.
Mistähän johtuu, että toisen kroppa kerää niin paljon herkemmin ja enemmän nestettä kuin toisen? Minulla tuo viinanjuonti tai runsas erityisen suolaisen tai makean syönti aiheuttaa kilojen turvotuksen. Melko ahdistavaa. Siis yhdestä illasta jona saat nauttia tavoitepillifarkuistasi saatkin sitten toipua kaksi viikkoa ennen kuin farkut taas sopivat jalkaan. Myös puolukkapäivien lähestyminen kerää kroppaan helposti 2-3 kiloa ihan silkkaa nestettä. Epäkivaa.
Selkoa elämään.
Huomasin itsekkin ettei teksti välttämättä näy kaikilla koneilla -riippuneeko näytön resoluutiosta vai mistä?- ja enhän toki halua tällä karkottaa mahdollisia lukijoita. Kävin vähän mallin fonttia veivaamassa ja nyt onkin sitten teidän vuoronne kertoa, että joko näkyy?
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Unta taaperolle.
Meidän taapero se jaksaa herätä ajoissa, kuten aiemmassa tekstissä mainitsinkin. Tänä aamuna tyttö alkoi huutelemaan klo 5.10 ja me ei oltu isännän kanssa alettu vielä edes harkitsemaan nousemista. Sain kuitenkin lapsen tainnutettua uudelleen uskottelemalla, että nyt on ihan yö ja pitää nukkua. Lopulta hän heräsi sitten vähän ennen kuutta. Mitenkähän, kun alkaa valaistumaan kesän myötä - meillä herätään sitten varmaan kolmen tietämillä.
Nukkumaan lapsi viedään klo 20, joskus aiemminkin jos on ihan selkeästi väsynyt, joskus voi mennä hitu myöhempään jos on vielä liian villi menemään sänkyyn. Joka aamu tyttö vain ponkaisee ylös aiemmin. Päiväunet eivät kestä monasti tuntiakaan joten kyse ei voi olla liiallisesta unen määrästä päivisin.
Nukkumaanmenoaikaa en mielelläni enää myöhästyttäisi, koska ollaan miehenkin kanssa aamuvirkkuja eli ollaan ajoissa (klo 21 jälkeen) vuoteessa. Pitäisin sen illan viimeisen tunnin mielelläni omaa aikaa ja muutenkin minusta lapselle sopiva nukkumaanmenoaika on vielä alakouluiässäkin ihan viimeistään iltayhdeksältä.
Tyttönen nukkuu siis n. 10 tuntia vuorokaudessa. Kuinka paljon teidän parivuotiaat nukkuvat päivässä? Ehkä meidän tytöllä on vain pienempi unentarve ja sama aamuvirkkuilugeeni kuin vanhemmillaankin.
Nukkumaan lapsi viedään klo 20, joskus aiemminkin jos on ihan selkeästi väsynyt, joskus voi mennä hitu myöhempään jos on vielä liian villi menemään sänkyyn. Joka aamu tyttö vain ponkaisee ylös aiemmin. Päiväunet eivät kestä monasti tuntiakaan joten kyse ei voi olla liiallisesta unen määrästä päivisin.
Nukkumaanmenoaikaa en mielelläni enää myöhästyttäisi, koska ollaan miehenkin kanssa aamuvirkkuja eli ollaan ajoissa (klo 21 jälkeen) vuoteessa. Pitäisin sen illan viimeisen tunnin mielelläni omaa aikaa ja muutenkin minusta lapselle sopiva nukkumaanmenoaika on vielä alakouluiässäkin ihan viimeistään iltayhdeksältä.
Tyttönen nukkuu siis n. 10 tuntia vuorokaudessa. Kuinka paljon teidän parivuotiaat nukkuvat päivässä? Ehkä meidän tytöllä on vain pienempi unentarve ja sama aamuvirkkuilugeeni kuin vanhemmillaankin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)