Ei yksinkertaisesti ikinä!
Olen usein pohtinut mille näyttäisin jos painolukemani alkaisi vitosella. Jopa 59 kiloa kuulostaa ihan kamalan pienellä luvulle näihin hartioihin ja lanneluihin verraten. Jos painaisin 59 kiloa BMI:ni olisi 20,7. Tuntuu jotenkin epätodelliselle, että niin pieniä ihmisiä edes on. Totta kai ymmärrän, että joku lyhyt ihminen painaa sen verran, mutta eikö minun pituiseni (168,5cm) ole jo aika luiseva salli noilla lukemilla?
Jos olisin nyt ensihätään tyytyväinen sitten, kun saan painoni nuijittua vaikkapa 85 kiloon ja siitä vielä kympin pois - siis yhteensä 20 kiloa. Epäilen jopa sittenkin olevani omasta mielestäni liian kuikelo. Surullista vain on, että vielä 85 kiloisenakin olisin vain siinä ja hilkulla pelastautunut merkittävän ylipainon puolelta.
Siis kehonkuvanihan on tällä hetkellä (varmaan ihmeellisen) hyvä ja valoisa - En koe olevani mikään läskiplösöjättiläinen, vaan vähän tuhtissa kunnossa oleva tanttara vain. Onko kaikki tämä lihominen saanut minut uskottelemaan itselleni vaikka mitä valeita? Olenko niin sopeutunut kokoon xxl/46-48 etten enää muistakkaan aikaa jolloin vielä sujahdin 38 vaatteeseen ja olin koin olevani lihava ja isompi kun muut?
Omaa kehonkuvaani kyseenalaistaen kysynkin, saako olla vähän painava jos tahtoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti