Mummolaa ja kissaongelmia.

Tämä kotona oleminen alkaa taas maistumaan puulta aika railakkaasti, joten otammekin V:n kanssa menolipun mummolaan. Mitään lippujahan siihen ei oikeasti tarvita, vain ranskalainen ajokkimme joka kuljettaa meidät perille n. 70km päähän. Nämä tyttöjen reissut on välillä ihan hauskoja vaihtelun vuoksi - yleensä teemme reissut perheenä. Saa nähdä montako yötä viihdymme sielä vanhempieni ilona. Mies jää tänne ansaitulle viikonloppuvapaalle, ehkä vähän hulinoimaankin perjantai-iltana. Olen aina ollut selväpäisenä huono kommunikoimaan humalaisten kanssa, joten parempi etten ole täällä ollenkaan, kun mies kotiutuu valomerkin jälkeen.

Onneksi mummon ruokapadat eivät ole ylitsevuotavaisen suuria tai epäterveellisiä, joten tällä reissullahan voi vaikka epähuomiossa päästä jokusesta läskigrammasta eroon. Myös mahdollisuus fyysiseen työhön löytynee, joten lihaskipua lienee luvassa - ainakin tähän mennessä olen aina halonteossa löytänyt käyttämättömiä lihaksia.

Fyysinen työ olisikin nyt ihan paikallaan, koska koko viikko on mennyt ihan muissa hommissa kuin liikkuessa. Maanantain ja tiistain podin vielä jonkinasteista väsymystä ja kohmeloa viikonlopun jäljiltä, eilen sitten meni päivä seuhtoessa kissamme viirauksia ja kyläasioita. Ruokapuoli on onneksi ollut suht terveellinen ja paino näyttikin taas pitkästä aikaa 96,5. Tähän lienee on osuutta viime viikon kovalla urheilulla ja nesteiden kerääntymisellä, jotka nyt sitten levon myötä ovat hurahtaneet liikkeelle. Pudotus viikontakaisesta on siis 400g.

Kissaihmiset! Mitä tekisitte jos kissanne olisi parikin kertaa hyökännyt taaperon kimppuun ilman syytä? Tilanteen olen purkanut sillä, että olen napannut kiljuvan taaperon syliin, mutta kissa olisi vain vieläkin havittelemassa hyökkäystilannetta. Kun olen saanut lapsen sylistä pois esim. johonkin huoneeseen hetkeksi, olen laittanut kissan pihalle. Tämä on nyt tapahtunut kahdesti tämän vuoden puolella, ennen ei ollenkaan lapsen kohdalla. Olisi eri asia jos eläin uhittelisi minulle kuin lapselle. Kissalla on omia paikkoja joihin lapsi ei pääse, se saa huomiota silloin kun lapsi on unilla, ruokaa on saatavilla aina (jos se kelpaa), lasta kielletään härkkimästä ja kiusaamasta kissaa, kissaa leikitetään silloin kun se sitä on vailla, kissa ei myöskään vaikuta kipeälle ja madotukset ovat kunnossa. Tekeehän V toki äkkinäisiä liikkeitä, mutta ei se minusta oikeuta hyökkäilyä - varsinkin kun ne eivät ole leikkimielisiä. Kyseessä on 7v leikattu tyttökissa. Uusi koti on hakusessa, kun en osaa enää luottaa ettei näitä tilanteita syntyisi - molempien pitäisi kuitenkin saada olla omassa kodissaan vapaasti ja sitä ei voi näköjään ennustaa, että milloin karvaisella lapsella napsahtaa karvattoman suhteen päässä.